Neuletiheys

Neuleniksut

Onpa vähän outo olo. Huomaan koko ajan ajattelevani uusia töitä. Mietin, mitä lankoja ostaisin, suunnittelen muka ehtiväni joku ilta lankakauppaan. Tuossa työpöydällä on ”kassiin unohtunut” Sheila McGregorin Traditional Scandinavian Knitting, yllätän itseni tutkiskelemasta villatakin neulepintaa… Lyhyessä tee-se-itse –terveystuokiossani diagnosoin itselleni neuleniksut. Sen siitä sain, kun en ole pariin päivään ehtinyt puikkoihin koskea. Sen sijaan käytin eilen viisi (5) tuntia vaatehuoneen lattiatason ja yhden (1) hyllyn siivoamiseen. Kätköistä löytyi mm. puoli säkillistä punaista Finla-lankaa, kilohko jotain ihme puuvilla-nougatjäätelöä muistuttavaa pellavakikkarelankaa (Eco-jotain) luonnonvaaleakaudeltani ja puolisen kiloa oranssia Cabaret-nauhalankaa. Mitämitä ihmettä tuolloin oikein ajattelin?! Tosin tuossa oranssissa voi olla vielä toivoa. Olenhan kasvanut ihmisenä jo niin paljon, että kirkas sininenkin on ihan ookoo. Ehkäpä päässä on oikeasti tapahtunut jotain, sillä raivasin kangasvarastostani noin puoli kilometriä erilaisia harmaasävyisiä kankaita yleishyödylliseen kohteeseen lahjoitettavaksi. Vaikkapa jonkin köyhän maan armeijan vaatettamiseen.

Ei nämä neuleniksut hellitä kyllä tänäänkään. Vielä on noin miljoona sivua hyvää luettavaa käännettävänä ja työryhmälle referoitavana huomiseksi. Ilta voi mennä ns. pitkäksi. Samaan aikaan jossain rinnakkaistodellisuudessa fiksu Kirsi on tehnyt tämänkin työn ajoissa ja voi viettää huoletonta elämää vaihtelevien työtehtävien alppilaitumilla kirmaillen.

posted by KirsiÄr @ torstaina, helmikuuta 17, 2005