Och samma på Sivilla
Kylläpäs oli kiva viikonloppu. Kudoin vähän, istuin parvekkeella sitäkin enemmän. Kävin shoppailemassa ja mukaan tarttui teinifarkut, sellaiset käännetyt lahkeet, farkkuhame ja melkein pinkki (ehkä fuksia?) jakku. Koska niitä voi alkaa pitää-äää? Talvivaatteet sukkaa. Haluan caprit jalkaan! Lapsena meillä oli säännöt: polkupyöriä ei saanut ennen vappua, polvisukissa sai kulkea päättäjäisten aikaan ja avojaloin juhannuksena. Ennen oli ennen ja pohjoisessa karut olot. Olen pyöräillyt jo pari viikkoa (läl-läl-lää), mutta ei niitä kesävaatteita näillä säillä saa ennen kevätjuhlakautta käyttöön. Aamulla ovat pääkallo&sääriluut-kirjaillut villarannekkeet todella kova juttu.
Siivottiin akvaario (läski-barbit kakkaa ihan hirvittäviä määriä) pidemmän kaavan mukaan. Jos joku ajattelee hankkivansa helppohoitoisen nisäkkäänkorvikkeen akvaariosta, niin kehotan harkitsemaan uudelleen. Ja pitkään. Tosin meidän kalat on kyllä ihan seurallisia ja eläväisiä, vaikkakin niillä on ruoka- ja päihdeongelma eli ne syö valtavasti ja ajelee ympäri Tamperetta Barbus-baaritaksilla (barbien latinankielisen nimen alkuosa on barbus, alalajinimi sitten vaihtelee). Ja niitä on pakko ruokkia, sillä sitä veden loiskutusta ja pinnassa lotkutusta ei kuuntele erkkikään.
Sunnuntaina käytiin brunssilla kalamarkkinoilla ja käveltiin kaupungilla. Kävin kurkkimassa Näsilinnankadulle avattavan uuden lankakaupan ikkunan takana. Koska se oikein aukeaa-aa? Loppu sunnuntaipäivästä meni parvekkeella istuskelussa. Ihan vähän vain kudoin yhtä huovutusjuttua. Kuvia siitä sitten kunhan on jotain kuvattavaa.
Kiitokset kaikille Branching out -kehuista. Olen itsekin oikein tyytyväinen tuotokseeni. Siitä innostuneena aloitin samalla mallilla huivia Sivillasta. Ja toden totta: langalla on väliä. Tämä on sellaista "ihan kiva"-tasoa, muttei aiheuta samanlaisia väristyksiä kuin mohairinen versio. Lankahan on ihanaa, pehmeää ja monin verroin helpompaa kudottavaa kuin se karvapesä. Lisäksi mulla taitaa olla liian isot puikot. Harmi vain, etten uskonut itseäni viiden sentin jälkeen vaan piti sinnitellä kolmisenkymmentä senttiä. Ja lo and behold! Ei se jälki muuttunut sen paremmaksi mitan kasvaessakaan. Uusiksi menee.
posted by KirsiÄr @ maanantaina, huhtikuuta 25, 2005
8 Comments:
iih mitä mä tekisin ilman sun blogia. Taas niin päivän pelatavaa tekstiä että! Mä kiittää!
Muistaakseni muuten se Vilmiinan villapuoti avaa toukokuun tokalla viikolla.
Yhdyn edelliseen, kyllä on hauskaa sun juttujas lueskella ;) Sinua on syyttäminen, aion myös tehdä sen huivin.Pakko neuloo-lista on jo muutenkin ihan liian piiitkä. Käys kattomassa mitä ihme mohaireja löysin, jostain niistä se tulee...
Mä kun kuvittelin välttäväni sekä tuon huivin että Sivillan. Hmph. Nyt mun pitänee ilmeisesti hankkia sitä Sivillaa ja tehdä tuo huivi. :S
Tuli mieleen, mies tässä yks pv sano, että joskus voitais ottaa akvaario. Minä O_o. Eikä. (Mulla on nuorempana ollut sellanen ja ihan kamala siivoaminen... Ei kiitos.) No totesin siihen, että jos haluat niin saat hoitaa. Mä en siihen koske. Eipä sen jälkeen halunnutkaan enää.
Vähänkö olen hyvä. :)
Kiitos taas palautteesta. (Positiivista) palautetta on aina kiva saada.
Sivillaa tai mohairia puikoille ja huivi tekoon. Ei voi olla teilel vaikeampaa kuin mulle: mun hohkabetonipäähän ei ole vieläkään jäänyt kuin mallikerran eka rivi. Mulla on varmaan joku psykologinen lukko joka estää oppimisprosessin.
Onhan se niinkin, että mitä isompi akvaario sitä helppohoitoisempi se on. Yhdellä tutulla oli järjettömän iso allas, joka hoitui lähinnä viikoittaisella vedenlisäämisellä (letkulla suoraan hanasta, kiekkokalat ei huomanneet mitään) ja satunnaisella pohjan putsauksella. Ja sitten taas yhdellä tutulla meni olohuoneen parketti uusiksi kun 300 litran allas hajosi. Juu ja kalat kuoli kans.
Älä Kirsi hyvä tuomitse Sivilla-huivia vielä puikoilla... Pitsi nimittäin pääsee oikeuksiinsa kunnolla vasta kun sen kostuttaa ja neulaa sitten kuivumaan. Sain itse juuri valmiiksi ison huivin joka näytti puikoilla ryppyiseltä massalta, mutta josta tuli ihana kun sen sumutti ja neulasi. (Ja joo, en mä jaksa sitä vaivaa kaikille neuleille vaikka tiedän että lopputulos olisi nätimpi, pitsille lähinnä. ;))
Eh...kostuttaminen? neulaaminen? nää on taas näitä viitseliäämpien neulojien juttuja. Vaihdoin puikot numeroa pienempään (4,5) ja olen nyt tyytyväisempi tulokseen.
Eikä! Ihania neuleita! Varsinkin se sininen pitsijuttu...ah mikä ilo silmille! Olen ihan sekaisin...mutta minkäs teet kun olen saanut sekä taidon että halun neuloa syntymälahjanani.
Lähetä kommentti
<< Home