Neuletiheys: Tulos tai ulos

perjantaina, huhtikuuta 1

Tulos tai ulos

Jaahas, taas on kuukauden kudinkatsauksen aika. Ensin ajattelin, etten ole saanut aikaiseksi yhtään mitään tässä kuussa. Sitten muistin sen sukkamaanikkokauden tuossa puolen kuun maissa. Eli maaliskuussa olen sitten kutonut sukkia. Valmiita sukkia on yhdeksän paria (jaa, no en ole niistä päätellyt kärkilankaa). Niin että näin meillä vaaditaan itseltä. Yhdeksän paria sukkia kuukaudessa eikä muka mitään ole tehty.

Kaikki sukat on kudottu jostain itsekuvioituvasta tai -raidoittuvasta langasta. Suosikkejani ovat Sandness Sisun kuviolanka ja Fortissima Colorin sinisävyinen lanka. Jemmassa on vielä pari eriväristä kerää Online-sukkalankaa. Niistä teen sitten joskus täysmittaiset sukat lähipiirin traditionalisteille, joille en usko sporttityylisten töpövartisten sukkien uppoavan. Koko sukkamania alkoi kuviolankakokeilujen riemusta. Olisihan sitä voinut vaikka opetella tiimalasikantapään tai kokeilla Anne V:n testaamaa jälkikäteen kudottavaa kantapäätä. Mutta mikäpä on ihmiselle vaikeampaa kuin rutiineista poisoppiminen.

Näiden yhdeksän sukkaparin lisäksi en ole saanut muuta valmista aikaan. Morrisonkassin heebo kaivelee edelleen surumielisenä nenäänsä ilman vuorta ja muutenkin ihan hajalla. Laukulle on jo sovittu uusi omistajakin, joka varmaan kuvitteli tätinsä saavan aikaiseksi. Sorry. Mutta vielä ennen koulujen loppumista teen sen valmiiksi.

Olen myös aloitellut siksakhuivia Anttilan alelaarin tekokuitu-Santoirinista. Nirsk-narsk vain puikot kitisevät. Mutta eivät vielä ole kitisseet tarpeeksi jotta huivi olisi valmis. Banff-muunnelmainen villatakki on kesken. Eipä oikein juuri nyt kiinnosta.

Kesken mutta kovasti työn alla on piilokutomistekniikalla (mikähän sen tekniikan nimi oikeastaan on, languagella illusion tai jotain) kukkahuivi. Kuvaa tulossa.

Hahtuvakiekko on jo ostettu. Siitä tulee Sophie.

Selailin jotain neulekirjaa Akateemisessa ja ajattelin kokeilla jossain vaiheessa metallilangan ja helmien kutomista joksikin tekeleeksi.

Kuukauden hyväksi kutomisteoksi nimeän anoppini kutomisharrastuksen uudelleenvirittämisen. Hän innostui ostamaan lankaa ja kutaisi aluksi huivin Tango Starista. Siitä se lähtee. Oli käynyt vuosien tauon jälkeen lankakaupassakin :).