Viherpiiperrystä

Tämä sotku on hänen vihreältä kaudeltaan... Sittemminhän hän on sekosi ja osti mm. pinkkiä lankaa. Ja tulkinnanvaraisesti pinkin jakun.
Leveät ikkunalaudat on sitten ihania. Juu, sillai romanttisenihaniakin ne on, että voisi kuvitella istuskelevansa ikkunalaudalla mohairshaali hartioilla, lattekuppi kädessä ja tuijottavansa eteerisenä kesäsadetta hämyjazzin soidessa taustalla. Mutta käytännössä ne on ihania lähinnä siten, että ne imee tavaraa kuutioittain. Näkisittepä keittiön ikkunalaudan. Oh boy!



5 Comments:
Tää on ihan epäreilua, meillä EI ole ikkunalautoja...
Eikä meillä! Yhyy... mie just istuskelisinki niillä hämyisenä ja eteerisenä. Kunhan ensin ahteri kapenis niin et sais molemmat kankut sopimaan...Miksköhän sitä on mielikuvituksessaan niin hoikka ja kaunis ja viisas :)?
marjut: en minä ole ennen ollut viherpinkki ollenkaan. Syytän pinkkeydestä jotain blogitartuntaa - ja viherryksestä muotia noin yleisemmin. Mutta hetkinen: onko green or purple joku idiooma tai kulttuurinen juttu? Joku naputtaa nyt takalohkossa muttei saa asiaansa prosessointiin...
kati ja sanni: ei teillä ehkä myöskään ole vain kaksinkertaisia laseja ja monen millin klappia ikkunapuitteissa. Meidän taloudessa on hartiahuiveilla oikeasti käyttöä, kun ikkunoista vetää niin että tukka lepattaa.
Tiiätkö, mul on. Siis kahdet lasit ja harvat pokat, joten tukan lepattaminen on tuttu ilmiö, varsinkin jos tuulee kovaa ;) Mulla ei ole siis vanhojen ikkunoiden hyvää puolta( leveitä lautoja) vaan huonot vaan. Ihan kökköä!
Sanni: No toihan on epistä. Mutta teet sitten sitäkin upeampia villalämmikkeitä. Ei noilla kivipenkeillä talvella tarkene istua (puolikankkuasennossahan miekii) ja kesällä ei kerkii.
Marjut: Heh. Näin käy kun yrittää olla itseään fiksumpi. Mutta joo. Niin tietenkin. Viime aikoina on ollut taas kiirettä kiireen perään, ei ole juuri dvd laulanut. Sheridan on kuitenkin saatu takaisin elävien kirjoihin - tai miten sen nyt ottaa, kun sehän oli semmoinen pseudomessiaaninen ylösnousemusjuttu.
Lähetä kommentti
<< Home