Pitää vain vetää oikeasta narusta
Mikähän minuun oikein meni? Piti vain saada muutama kerä narua. Narua. Tästä voisi tulla vaikka virkattu (hui!) laukku. Vai voisiko? Esimerkiksi joskus muinoin nuoruudessani ajattelin, että nahkasoiroa leikkaamalla saa materiaalia slipariin. Että ennenkin on ollut hyviä ideoita.
Etiketti on melkein yhtä soma kuin aarteeni Lempäälän Keksitehtaan vanha pakkauslaatikko. Tiedä vaikka tässä piilisi valtakunnan merkittävimmän Lempäälä-kokoelman alku.
posted by KirsiÄr @ sunnuntaina, elokuuta 07, 2005
4 Comments:
Voitko kuvitella että mulla oli vähän samanlaista tarvetta mielessä, kun taannoin pistäydyin Teiskon Rauta ja Maatalous -kaupassa Terälahdessa. Mutta eihän siellä tota, kun ei Lempäälässä oltu. Hiippailin huomaamatta ulos, ettei myyjä (vanhempi mieshenkilö) ehtinyt udella mitäsaisiolla. Vähänkö noloa selitellä, että ei tässä niin epätoivoisia olla että rautakaupasta sentään ainakaan mitään lankaa haetaan.
Että ei kun vaan los buenos virkkamos de la narunho. Vistas a ton bloghos fino resultatolos mui pian.
Tätä saa ihan Aili Jokiselta, 50 senttiä laaki. Mutta on sieltäkin hiippailtava ulos, jos ei mitään osta.
Ihan vaan sivuhuomautus: nahkasuikaleista VOI neuloa. Kun abikeväänä alkoi lukuloma, tämä tyttö osti nahkaliikkeestä pahvilaatikollisen jäännöspaloja, leikkasi niitä peukalonhanka rakoilla ja tärväsi samalla kahdet sakset. Sitten neulomaan, ja tuloksena oli aikas uskallettu reikäinen (ja hirvittävästi nahalta haiseva) neuleenroikale. Mutta hiano siitä tuli, kun kaikki värisävyt vaihtui sillai pehmeästi.
Primitiivitaidetta, sano.
Taisi olla minullakin abikevät tai jsp, kun leikkelin nahkoja. Sain aikaiseksi noin kolme senttimetriä liivinalkua. Mutta valaisevaa tietää, että se olisi voinut onnistua.
Lähetä kommentti
<< Home