Sukkelaa
Rumimmatkin sukat ansaitsevat tulla kudotuiksi valmiiksi. Jotain noissa kuviolangoissa on. En vain voi jossain vaiheessa enää vastustaa, vaan poistun lankakaupoista mitä kamalampien kerien kanssa. Ulkoistettua häpeää? Että terapiasukat. Mutta ei noista kiikerkirjavista ole terapiasukkina mihinkään, jos niitä vertaa Hifa-sukkiini. Voisin käyttää niitä vuorokauden ympäri, ellei välillä tarvitsisi jostain syystä laittaa kenkiä jalkaan. Thumb, thumb, thumb kuuluu vain kun tassuttelen sukissani. Pitää varmaan tehdä sinisestä Hifasta äänivaimennussukat yläkerran pastorille, joka äänistä päätellen on suorittanut harjoittelunsa norsujen hautausmaalla.
Lanka riitti kuin riittikin varrettomiin sämpyläsukkiinkin. Ja ylikin jäi.
posted by KirsiÄr @ sunnuntaina, syyskuuta 18, 2005
5 Comments:
Onkohan se teidän yläkertalainen sukua meidän yläkertalaiselle? Täällä tuntuu kans välillä, että norsu tai pari tepastelis yläkerrassa... Kivaa... :S
Ahaa, oikein pastori? Meidän yläkerrassa ihanalla 70-luvulla oli srk:n nuoriso-ohjaaja vaimoineen ja neljine lapsineen ja joka ikisellä kanta-astujalla aidot ja ah-niin-muodikkaat ruåtsalaiset puukengät.
Niin, yläpuolellamme melskaa todellakin suuri joukko taivaallista sotaväkeä. Ja kun kyseessä on vielä ns. vapaan suunnan harrastaja, laulunluikauttelut, kitaranrämpyttelyt, saarnanharjoittelut ja afrikkalaistyylinen messu (joulupäivänä) kuuluvat repertuaariin. Naapurin heavyjuoppokin on helpompi tapaus.
Sukkasi ovat makeita ! Tuumin viikonloppuna, miksi ihmeessä sukkaparin pitää olla samannäköisiä ? -kokoisia tietenkin, mutta eikö näössä voisi revitellä - olisi neulominenkin vaihtelevampaa ja kaikki langanloput saisi käytettyä !
Meri: minä uskon, että tämä on luonnekysymys. Jotkut eivät kestä erilaisia sukkia, meille muille ei ole niin väliä. Esim. mun mieheke ei voinut käsittää, että kudon eriparisukkia ja mua ei haitannut ollenkaan.
Lähetä kommentti
<< Home