Pienten jalkojen tepsuttelua
Joku, mutta en minä*, saa pian postia. Tämä joku on entinen kämppikseni opiskeluajoilta. Eipä olisi uskonut, että siitäkin retkusta vielä äiti tulee ;D Ei vaan, jos joku ex-kommuunin ex-asukkaista on potentiaalinen äiti, niin juuri tämä henkilö.Pari huomiota vauvaneuleista:
1) Paljon kehuttu Neuleita kullannupulle -kirja tarjoilee kamalasti kietaisuratkaisuja. Onko se nyt sitten mitenkään kätevää palleroikäisen yllä? Entä miksi vauvaneuleet tehdään muodottomina laatikoina yhteen pötköön ainaoikein kudottuna? Eikö vauva kaipaa istuvaa neuletta? Eikö vauvan äiti/isä/muu huoltoyksikkö kaipaa istuvia vaatteita vauvalle?
2) Miksi ihanan pehmeät villalangat on piilotettu vauvalanka-nimikkeen alle? Ja miksi vauvalankojen värit ovat niin ällöjä?
Jouduin turvautumaan perusturvalliseen valkoiseen. Minullahan ei olisi ollut estoja tehdä ties minkä värisiä vaatteita kaikensukupuolisille lapsille, mutta näen koko ajan silmissäni ex-kämppiksen miehen: Sellainen perusmies, joka ei voisi kuvitellakaan punaista paitaa pojalle. Ja jonka mielestä ruoka on ruokaa vain jos siihen kuuluu perunaa ja kastiketta. Niin että valkoista. Vähän piti olla radikaali ja ostaa mustavalkoruutuista koristenauhaa. Nauha on tarpeellinen siksikin, että nuo tossunvirkaa tekevät halkaistut sämpylät eivät sellaisenaan pysyisi jalassa.
Pipo ja tossut
Malli: Erika Knigtin Neuleita kullannupulle (ja tietenkin olen mielessäni vääntänyt kirjan nimen jokseenkin riettaaksi versioksi, ja pitää oikein tuplatsekata, että tulee näin julkiseen välineeseen oikein)
Lanka: Idenan Bambino ull, 50g
Tossut (isoin koko) yksinkertaisesta langasta, puikot 3 mm
Pipo (pienin koko) kaksinkertaisesta langasta, puikot 5 mm
* Ja se, että minä en saa postia alkaa pikkuhiljaa ottaa pannuun. Kohta käpy kilahtaa. Posti ei todellakaan ole entisensä.
posted by KirsiÄr @ keskiviikkona, lokakuuta 12, 2005
10 Comments:
Pitäisikö sun ihan saada postia vai ottaako päähän postittomuus yleensä? Ehkä sun pitäisi lähettää itsellesi postia...*g*
Ei maar, mutta tuosta kietaisuneuleista itse lapsettomana toistan kuultuja asioita: että ne olisi ihan käteviä. Ja vauvoilla nyt on aika vähän mitään "muotoja".
Joo, kyllä kietaisuneuleet on käteviä. Lähinnä siksi, kun sillä vauvalla ei ole selkärankaa ollenkaan -tai siltä tuntuu kun sitä liikuttelee. Se on helpompi pukea niin että sitä pikku möhkälettä tarvii liikutella mahd vähän :D Ja kun vauva ei tiedä paremmasta, niin mitä sitä turhaa mitään kainalokavennuksia tehdä :D :D
Hyvä että on tossuissa nauhat. Ja aivan ihana on tuo setti!
t. yks, joka kans vääntää ton nimen aina ja hihittelee itselleen. Systerikin muisti mikä kirja piti ostaa mulle, mut se oli vahingossa sanonu myyjälle sen väännetyn version, että mistäs löytyis, ja oli sitten joutunut vähän punastelemaan :D
Voi ihanuus. Söpöt vermeet! :-)
Minustakin kietaisujutut oli ihan käteviä, tärkeintä oli ettei tarvinnut vetää mitään pään yli. Samaa mieltä vauvalankaväreistä: meidän Onnilla oli musta villapuku, ja oli minusta tosi söötti, ja ennenkaikkea style. Nih.
Muakin otta päähän "vaaleanpunaista tytölle ja vaaleansinistä pojalle" -stereotypia, ja kun ne sävyt on vielä rumimmat mahdolliset ällöpunaset ja -siniset mitä löytyy... Vihree on musta kiva väri vauvalle tai keltanen, ketkä keltasesta väristä pitää, minä en satu pitämään.
Onpa söpö vauvasetti! Valkoinen on oikein hyvä väri vauvalle (itse pidän myös vihreästä ja sinisestä sukupuoleen katsomatta, mutta en siitä "vauvavaaleansinisestä") - valkoiset puuvillavaatteet voi tarvittaessa vaikka valkaista, kun taas värit tai painokuviot eivät sitä siedä. Ja valkoiseen on helppo yhdistellä muita värejä.
Kietaisujutut jakavat kansaa kahtia. Minä pidin kietaisubodyista (paitoja ei käytetty, kun ne nousee korviin) ja olisin varmasti tykännyt kietaisuvillatakistakin. Juuri siksi, ettei tarvitse nostella vauvaa pukiessa (tai vielä pahempaa - pujottaa jotain pään yli sille lötköpötkölle). :)
Ainaoikein-neuletta en ymmärrä minäkään, mutta pitäisin hyvänä vaihtoehtona sileää, jossa se oikea puoli on sisään päin = painaa mahdollisimman vähän vauvaa.
Muodottomia ne on kai siksi, että vauvat usein ovat palleroita, eivätkä siis omaa mitään muotoja. Tai ovat runsasmuotoisia. Kuinka vain haluat sanoa. :D
Suloiset pikkuneuleet! Suosin kans vauvaneuleissa neutraalisti valkoista, siihen voi sitten pujotella sitä lällynpunaista tai -sinistä nauhaa, kun kuulee kumpi tuli :)
Ja vastasyntyneiden osastolla harjoittelussa ollessa kietaisupaidat osoittautuivat vauvoilla tosi näppäriksi. Ei kai niitä Taysissa muuten kyllä oliskaan - vaikka tuoreet isät vauvan pukemista harjoitellessaan vähän kyllä ihmettelivät, että mites nää toimii :)
Ihanat on.... :D Mä voisin kans neuloa tuollaisia, jos joku suostuis hankkiutumaan raskaaksi. Vapaaehtoisia?
Niina: olen vähän tilaillut, joo. Joka päivä kamala pettymys, kun mitään ei näy.
Kiitokset kehuista. Vauvavaatteet on kyllä palkitsevia, kun valmista tulee about heti kun on ehtinyt aloittaa. Pitänee joku kietaisunuttu sitten vielä tehdä, kun raati ne on hyväksi todennut. Viimeisimmästä vauvankäsittelykokemuksesta mulla on jo aikaa. Vauvojen vaatemuoti on ehtinyt sisarusten lastenkin aikaan muuttua melkoisesti. Vanhin, nyt jo yliopisto-opiskelija, käytti t-vaippoja ja ruskeita nakinkuori-istuvia froteepotkareita...
ai niin, tuli mieleen että siksi monesti on ainaoikeeta neuletta, kun ne ohjeet on tehty ajatuksena että tumpelompikin pikkuäiti saa mukelolleen nutun sitten väännettyä :D Samasta syystä joka himputin vauvaneulekirjassa on ohjeet aasta ööhön ja takasinpäin...
Halkaistut sämpylät! :D
Lähetä kommentti
<< Home