Juna jyskyttää vanhaa ystävää
Ennen. Ennen pitkät junamatkat maamme rataverkon äärilaidoille aiheuttivat jo etukäteen ahdistumista, puutumista ja persnäppyjä. Ei enää. Luvassa on ihana lähes viidentoista tunnin meditatiivinen kutomissessio viikonlopun aikana! Mutta mitä mukaan, mitä mukaan?Tuossa ajassa saisin varmaankin valmiiksi Kitten Mohair –jakun etukappaleet ja puuttuvat hihakaarrokkeet. Mutta ei: ei valkoista lankaa näihin juniin. Mua muuten ärsyttää, kun tiedotusvälineissä aina säännöllisin väliajoin intoudutaan romantisoimaan pohjoisen junia. ”Erilaiset ihmiskohtalot kietoutuvat toisiinsa junan ikiaikaisen romanttisen ja järkähtämättömän kyydin blaablaablaa” Paskaa, sanon minä. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä kännisempiä itsesäälissä rypeviä itsetunnottomia perheensähylkääjiä vaunuissa kulkee. Enkä edes viitsi aloittaa yöjunista. Minä tiedän. Olen melkein saanut kullitetun lätkän pikajuna 64:n /tjsp.) vaunun 3 paikan 31 penkkiin. Ja toinen, mistä minulle ei kannata ruveta on se, kuinka pohjoisessa asuu muka rehdimpiä ja aidompia ihmisiä. Minä tiedän paremmin. Mutta ei ruveta tätä.
Rauhoitutaanpas. Ei siis valkoista mohairia. Enkä oikein ehdi rakennella ohjetta ruskealle mohairillekaan, vai ehtisinkö...
Huiveja? Joo. Langat pariin Lacy Kerchief Shawliin. Sukkia? Hankalaa, kun olen päättänyt kutoa aina molemmat sukat yhtä aikaa. Ei sillä, etteikö minulla olisi a) lankaa b) puikkoja, mutta hankalaa kuitenkin. Piikikkäitä puikkokeskittymiä pitkin kassia/lattiaa/penkkiä. Tove-lapasia? Vähän jo kyllästyttää.
Ei. Mun on vain ihan pakko ehtiä lankakauppaan ennen reissua. Tarviin lankaa ee…ööö…tuota *nappaa ensimmäisenä mieleen putkahtavan tekeleen nimen* vaikkapa Interlocking Balloons –huiviin. Ja kai mun jotain evästäkin pitää muistaa ostaa.
posted by KirsiÄr @ torstaina, marraskuuta 03, 2005
5 Comments:
Se pohjoisen muka-pikajuna on vihoviimeinen keksintö. Siellä on vuosien varrella tullut tehtyä eräitäkin neuleita. Ja syötyä x pussia karkkia. Ja onneksi sinne ei tarvitse mennä enää juuri koskaan. Minä oli opiskeluaikoina tiedekunnan pahin snobi, kun "halvan" junan sijasta suosin Finnairin pikalähtöjä - siihen asti, kunnes ne pahimmat arvostelijat matkustivat pikajuna 64:llä (tjsp) Rovaniemelle.
Kuvauksesi pohjoisesta kansanluonteesta on varsin osuva.
heh, todellakin varsin osuva kuvaus :D
Mutta makuuvaunuissa oli sitä jotakin...
-ex-kemijärveläinen-
Hoh-hoijaa... luin "kullitetun jätkän". Piti vähän aikaa miettiä, mistä on kyse. :)
Tuo on muuten kumma ongelma tuo, että kaapit täynnä lankaa, mutta sitten ei kuitenkaan ikinä Sitä Oikeaa Lankaa, mitä tarvitsisi. Nimim. kokemusta on.
Silk Garden on kyllä ainoa lanka joka sopii tolle junamatkalle:) Clapotis sopisi malliksi. 3-1-1-1, 3-1-1-1 ja välillä kurkkaat ohjeesta. Siinä on meditaatiota...
Monica
Reissu on reissattu. Kaikki ennakko-odotukset täyttyivät ja veturirikon vuoksi oikein ylittyivät. Mietin juuri napakkaa pendoliinokriittistä palauteviestiä vr:lle. Matkustaakohan niiden hankinnoista päättävät ikinä junalla? Paluumatkalla en voinut kutoa mitään, kun pakkokyydikdi vaihtuneessa Pendolinossa käsinojat ovat niin matalalla, että kyynärvarsille ei oel mitään tukea.
Minäkin olen välillä vaihtanut kyydiksi Finskin, mutta täältä Treelta matka-aika menee lennoilla samoihin junan kanssa.
Monica: ei mulla varmaan ole varaa erikoistua Silk Gardeniin näillä matkoilla, vaikka sielunhoidollisestihan se olisi ehkä paras ratkaisu.
Lähetä kommentti
<< Home