Neuletiheys

KirsiÄr ja lajien synty

Bongasin puistossa uuden omenalajikkeen, oikeastaan kaksikin:

Tummempihedelmäinen on Malus Louhisaarius Askainenius ja vaaleampi Malus Metsänkyläys Tawasticus. Hedelmät ovat pehmeämaltoiset, karvaiset ja tuoksuvat lampaalle. Metsänkyläys on risteämä alpakkaa ja villaa, Louhisaarius täyttä suomenlammasta.

Louhisaarelaiset löytyivät aivan tämän pikkupalatsin läheltä. Olin varmaan oppaan toiveasiakas numero yksi marssiessani museokauppaan/lipunmyyntiin, tiedustellessani lankojen myyntipaikan sijaintia (kahvila alueen laidalla) ja marssiessani ulos. Pikkuisen maltoin pahoin ränsistyneessä puistossa kävellä, sitten oli jo pakko sännätä villojen luo. En harrasta sen kummemin mannerheimeja kuin tyylisisustamisiakaan, joten palatsin sisälmys ei kiinnostanut. Ihan oikeasti. Ja kun suvulla on kokemuksia Mannerheimista kahdenkin sodan verran, niin eiköhän se riitä.

Vähän sama juttu Metsänkylän alpakkatilankin kanssa. Erinäisten äänentoistollis-pakkomielteellisten yhteensattumien summana päädyin ihan ykskaks Hämeenlinnaan. Käytätin itseäni alpakkalangan hekureissulla Metsänkylän tilalla. Itse alpakkatila ei taida olla auki kuin sunnuntaisin, mutta kahvilan pihalla pörräsi muutama alpakka, ja tiskin takaa myytiin lankaa. Kyllä sitä voi kutsua alpakkatilaan tutustumiseksi.

Sitten mulla on vielä tällainen pieni ristetyskokeilu menossa: susi lammasten vaatteissa.

Tarvitsen aika pikaisesti ne joskus esittelemäni autoilijan hanskat. Kun ajelee 2000 kilometriä suomalaisia maanteitä menettää uskonsa ihmiskuntaan aika totaalisesti. Sama koskee jalankulkua Tampereella.

posted by KirsiÄr @ sunnuntaina, elokuuta 06, 2006