Angorasukka - becouse I'm worth it
Aika kiva tää tällainen kässykonsepti, että vallan itselle kudotaan. Hetkeksi pääsi jo unohtumaan.
Sukka
Lanka: Arjangon angora-karitsanvilla-polyamidi-lankaa, noin 60 g
Puikot: 3,5 mm
Ja jottei totuus pääsisi unohtumaan: huivi aivan jollkulle muulle kuin minulle. Minä en ole mohairhuivi-ihminen.
Huivi
Lanka: Colinette mohair, 100 g
Puikot: 7 mm
Malli: 2 o yhteen, lk; toinen krs sileää
posted by KirsiÄr @ sunnuntaina, marraskuuta 26, 2006
5 Comments:
No kellekäs se myyrätakki sitten on, ellei itselle? ;-) Mulle tulee myyrätakista koko ajan mieleen ne Myyrän siniset pellavahousut, ihana se myyräjakso, olikohan se peräti ensimmäinen. Täyttää vuosiakin.
Sukka on ihan ovelasti perussukan näköinen, mutta silti aika luksus. Onko väri harmaa vai vivahtaako violettiin?
-Raija
Uuh! Angorasukka näyttää aika pehmeältä!
Aikas pienestä määrästä nuo sukat syntyivät. Mulle se angoratäti kovasti väitti etten saa 50 grammasta varrettomia unisukkia :-0
Puhdas kiitos!
Aina silloin tällöin selailen tuttujen blogisivujen listoja josko löytyisi jotain uutta kivaa seurattavaa käsityöaiheisista blogeista ja siten siis eksyin tänne lueskelemaan. Kaamosmasiksesta ja alakulosta kärsivä minäni sai terapiaa kunnolla kun lueskelin blogiasi läpi, hauskaa kielenkäyttöä ja oivia sanallisia kuvia osaat maalailla. Tuli hyvä mieli lukiessa! Tämä suosikkilistalleni kiitos.
raglana: ainiinse. Np myyris on ollut työn alla niin pitkään, että siit ei oikein sellaista instant tyydytystä saa. Kirja taitaa olla "Kuinka myyrä sai housut". Mulla on se kirjahyllyssä jossain, mutta juuri nyt ei silmä sitä tavoita. Niin ja sukka on meleerattu violetti.
Mari: ne tuntuu ihan siltä miltä ne näyttääkin. Ihanat.
kati: Nää on pikkuvartiset, ei ihna sneakers-lyhyet. En ole tekeleitä punninnut, mutta silmämääräisesti jäi vajaa puolet kerästä. silmukoita 11/puikko, varressa 12.
ritutiina: Kas kiitos! Ja tyypilliseen suomalaiseen tapaan alan heti vähn vähätellä ja totean, että moni muu asia on tällä hetkellä syömässä bloggausaikaa ja -tarmoa, joten runosuoni ei ole pulpunnut. Mutta koska en halua hiipua, olen kuitenkin vähän jotain yritellyt. Jospas tässä vielä piristyisi. Osittain syytän myös viriiliä sähköpostailua aiheen tiimoilta. Te tiedätte keitä te olette. :)
Lähetä kommentti
<< Home