Raportintapainen
Kiitos kaikille onnitteluista. Kylläpä lämmittää mieltä huomata, kuinka pikkuinen on muidenkin ajatuksissa. Tänään esittäydyimme taloyhtiön mummoille. Ihan liikkistä, kuinka hekin olivat aidosti iloisia meidän puolestamme.Vauva-arjesta pari sanaa: rintatulehdus ja rintaraivo. Mutta tänään on ollut jo todella kiva päivä.
Itse en ehdi puikkoihin päin koskeakaan. Vireystila on kyllä koko ajan tapissa, olo on kuin piripäisellä metsolla soitimella. Jos joku jonain vapaana hetkenä heittäisi sukankutimen syliin, tulisi varmasti ihan vain paniikissa tehtyä varsi. Mutta yritän lähinnä levätä ja hoitaa pyykkihuoltoa ja muuta jokapäiväistä.
Kun itsellä ei synny, on kiva esitellä muiden tuotoksia. Synnärillä Pätkällä käväisi hyviä haltiakummeja vieraina:
Tämän nutun ensiesittely oli Tippillä.
Kuopion-mummu kävi viikonloppuna. Mummu on 60- ja 70-luvuilla ommellut ja neulonut muotivaatteen jos toisenkin, mutta nyt ei kuulemma oikein suju. Mutta ihan pätevä vauvapeitto sentään syntyi. Mulla jäi noi peiteasiat odotusaikana vähän vähemmälle. Ja mummun kaveri oli halunnut tehdä perinnevilapuvun.
Ja Pätkän enokin piipahti. Look: My First Hylsysarja!
Tuota pienintä avainta tarvitaan kuulemma mopon solenoidin korjaamisessa.
posted by KirsiÄr @ keskiviikkona, kesäkuuta 06, 2007
10 Comments:
Hyvä kun kuuluu tuttavapiiriin muitakin neulojia - ja avainenoja ;)
Pitäähän sitä olla työkalut jo pienestä pitäen kunnolliset :-) Äläkä turhia stressaa, nyt on lupa levätä aina kun on mahdollista.
Oih, rintatulehdus, kaamea tauti! Nyt tuli käyttöä niitä neulotuille villahuiveille: lämmikkeeksi.
Joo, yhdyn edelliseen, nuku aina kun on mahdollista ... mutta neulominen on lepoa kans, hengenlepoa :-)
Rintatulehdus on kamala (nim. Kokemusta on).
Lämmintä kauratyynyä vaan rinnalle ja vauvaa kanssa, sillä se tauti voitetaan. Ihania hetkiä vauvan kanssa!
miehet ne tietävät, mitä vauva todella tarvitsee! :)
Tsemppiä! Alku on aika rajua meininkiä kun hormonit hyppii miten sattuu! Kyllä se siitä ja toinen on helpompi. Hehe.
UG: juu, veljen vaimo jotenkin pyyteli anteeksi, että ei sitten tuotu potkupukuja. Musta toi oli niin mun veljen tyylinen lahja.
Pirre: Niin. Ekana synttärinä joku täydellinen pikkusähkömies-setti luvassa, ehkä?
Villasatu: Totta, mannerheiminpökkimästä neulomani Flower Petal Shawl on iltaisin käytössä parvekkeella istuskellessa.
Kanerva: Onneksi oli nopeasti selätetty. Ihan kamalat muutama tuntia oli. Ja laps ihan paniikissa, kun tissit oli kovat ja isot kuin lentopallot. Ime niistä sitten. "Tiällä tapetaan lapsia näläkään"
Heidi: Niinpä. Pojat on poikia.
Mari: Just miehelle ihmettelin, että miten ihmeessä kukaan voi selviytyä vauvasta JA taaperoikäisestä. Mulla menee vuorokaudesta varmaan 3/4 maitovalaana köllötellessä.
Hiihtelen taas perässä ja jäljessä; PALJON ONNEA!
Voihan vanhemmatkin sitten noilla avaimilla kiristellä omia ruuvejaan, onpa ajatuksella valittu lahja! :) (Meidän poika sai parivuotiaana lahjaksi linkkarin, jostain syystä ei sitä hänelle annettu käyttöön.)
Nuot työkalut ovat ihan parasta!
Kyllä siitä vauvasta ja uhmiksestakin selvitään. Jotenkin. Siperia opettaa.
Moi! Mä oon jo aika pitkään ihastellut sun käden töitä täällä vähän salassa.. Mutta tää uusin on kyllä kaikkein ihanin, kuinka hän onkaan kaunis (saahan pojastakin kai sanoa kaunis?), ihan tässä vauvakuume meinaa iskeä itsellekin :)
Rintaraivarit on kyllä aivan kamalia! Teki monesti mieleni luovuttaa koko homman, kun tyyppi huusi naama punaisena eikä huolinut ruokaa suuhun, vaikkei mitään muuta halunnutkaan! Voimia teille, ei varmaan kauheesti helpota, mutta kyllä se muutamien kuukausien päästä helpottaa! :D Itse meinasin lyödä kaikkia jotka lohduttelivat noin..
Onnea!
Lähetä kommentti
<< Home