keskiviikkona, tammikuuta 2

Ei ihan putkeen


Miten tässä nyt näin kävi? Ei ku purkuun. Ensin meinasin riipiä koko roskan alkutekijöihinsä. Mutta uusi minä* analysoi ongelmaa ja päätti lisätä mallikertoja ennen kavennuksia.

*Uusi minä: luultavasti kaikki äiti-ihmiseksi päätyneet kohtaavat jossain vaiheessa sisäisen raivottarensa; tämän raivoisan ämmän taltuttamiseksi yritän turvautua aikuismaiseen käytökseen, en heittäydy marketin lattialle karjumaan (edes henkisesti, henkisen marketin lattialle) enkä tuittupäänä pura epäonnistuneita käsityötedoksia ja hautaa lankaa suolattuun maahan.

5 Comments:

At keskiviikkona, tammikuuta 02, 2008, Blogger .k said...

Se marketin lattialle heittäytyminen tuntuis kyllä joskus tosi houkuttelevalta vaihtoehdolta..

 
At keskiviikkona, tammikuuta 02, 2008, Blogger AnneV said...

Hetkinen, hetkinen... eikös äitiyden pitäisi tuoda seesteisyyttä, viisautta ja lämpöä? Ynnä pullantuoksua. Mikä ihmeen sisäinen raivotar?

Täällä on taas yllättäen löydetty sisäinen harakka (yks joululahja on *vähä* erilainen kuin mitä yleensä käytän, ja minä pöljä oon jopa ruvennu pitämään siitä). Ja sitten on löydetty myös sisäinen itkijänainen. Äiti oli mennyt purkamaan yhdet kirjoneuletumput, jotka olin tehnyt isälle joululahjaksi joskus 30 vuotta sitten. Muistan kun silloin lukitsin itseni jouluaattona vessaan niitä neulomaan (tosi hyvä strategia, sillain tosiaan pysyi salassa mitä olin tekemässä). Niistä tuli ihan eripariset, toinen liian iso ja toinen liian pieni. Isänkin kuolemasta on kohta kolme vuotta, ja niin mä vaan vollotin kun näin että äiti oli mennyt ne purkamaan. Ei oo isää, ei oo tumppuja :-(

 
At keskiviikkona, tammikuuta 02, 2008, Blogger nanna said...

No mikäs vika noissa *tutustumpuissa on??? Sitä keskisormen kohtaa vaan pidemmäksi, niin ei tarvi heittäytyä edes marketin lattialle, kun voi ilmaista itseään riittävästi vaan käsimerkeinkin.

 
At torstaina, tammikuuta 03, 2008, Blogger Terhi said...

Ai raivottaria sielläkin? Äitiys saa kyllä esiin yllättäviä piirteitä. Mulla on paraikaa viisvuotisuhma menossa... :-D

 
At lauantaina, tammikuuta 05, 2008, Blogger KirsiÄr said...

Juuh. Kaveri sen hyvin kiteytti: lapsen kanssa saa (joutuu pakosti läpikäymään) ilamisen psykoanalyysin. Siinä sitä löytää itsensä jos mistä kehitysvaiheesta.

Lapanen pelastettu parilla ylimääräisellä mallikerralla. Jaksais vaan toisen moisen tehdä.

 

Lähetä kommentti

<< Home