Pientä laittoa
Avaimet käteen. Ja maalitela. Ja vasara. Ja liisteriektoplasma. Ja otsonitykki. Jei otsonitykki!
Tapetit irtoavat rappinkipinnasta todella helposti noin 80-prosentisesti. Se 20 prosenttia pitää sitten nitkutella milli milliltä irti. Mulla riitää mielenkiintoa moiseen hommaan aina viideksi minuutiksi kerrallaan. (Kuvan mies ei kuulu talouden vakiokalusteisiin.)
Näytettiinkö teille koulussa tupakoitsijan keuhkot? Ne oli kyllä ihan pilipalihommaa tähän olohuoneen kattoon verrattuna. Tosi paha tupakkirinki.
Kirsillä on otsonitykki, otsonitykki, otsonitykki (Hyppyriheppa-sävelellä)
Kaikesta huolimatta iltaisin syntyy myös jotain langasta. Kuvia sit joskus. Nyt pitää exceloida pinta-alaraportti maalarille. Booooooringgg.
posted by KirsiÄr @ perjantaina, heinäkuuta 11, 2008
4 Comments:
Näkisitpä meidän takkaseinän. Siinä on aikamoisen pössyttelyn jäljet, kun varsinkin talvisaikaan tulee pössyteltyä. Olen tosi kiitollinen edellisille asukkaille, joiden mielestä valkoinen on juuri passeli väri takan ympärille.
Otsonitykki näyttää rajulta. Mitä sillä tehdään?
Maatsi: otsonoinnilla pitäisi saada tupakanhaju kuriin. Toivottavasti onnistuu. Kolmenkymmenen vuoden tupakointi asunnossa on kyllä imeyttänyt nikotiinin värit pinoille ja hajun kattavasti kaikkiin nurkkiin. Kattokin pitää maalata ehkä muutamaankin kertaan tosijyty-peittävällä maalilla, jottei tuo nikotiinirengas puske sieltä läpi.
Nirks, tulee ihan mieleen kun irroteltiin tapettia seinästä. Sallaisina pikkurillin kynnen kokoisina palasina lähti. vajaa kaksi metriä leveän seinän kuorimiseen meni 8 tuntia. järki lähti.
Kaiken pienen laiton keskelle, blogissani on sinulle jotain.
Lähetä kommentti
<< Home