Neuletiheys

Niin pitkä on matka, ei kotia näy

Paitsi nyt näkyy, viimein. Mutta vaikka takana on 1700 kilometriä, ei Rowanin Denimiä tuhoutunut kuin pari kerää. Ja mielessä siintäisivät ihan muut jutut jo. Voisikos joku vinkata, mistä alkaisin metsästää pronssinsävyistä (pitsi)huivilankaa?

Lukemisrintamalla olen paukutellut Susan Cooperin Pimeä nousee -sarjaa. Ei ehkä niin hyvä, kuin varhaisteininä, mutta mukavaa kesälukemista.

Lapsi ehti lomalla "ajaa" mm. parilla Opelilla, kuplalla, 240-sarja Volvolla, parilla pösöllä, Team Ahma -mallisella Saabilla, parilla autokaupan autolla, skootterilla, Corvetella ja palotarkastajan Skodalla. Oli ehkä aika täysipainoinen loma. Ja ottaen huomioon kuinka heikosti autopositiivisia me autolapsen vanhemmat olemme, niin todella hyvä suoritus jäpältä.

Loman lankasaldo oli köyhää. Vain kerä aloevera-Nallea. Surullista. Toisaalta tein päätöksen alkaa säästää uuteen ompelukoneeseen. Ehkä siirryn Bernina-kauteen? Vai onks se se ompelukoneiden luksus?

Mut kattokaa ny, eiks noi ruottalaiset oo jotenkin lutuisia. Kattokaa nyt näitäkin.

Noi nakit ja hodarisämpylät on ihan must, me saadaan niitä aina pohjoisen ihmisiltä tuliaisiksikin (oikeesti ne on maailman ehkä teollisimpia elintarvikkeita, mutta nostalgiaa ei voi riistää). Soppa tarttui mukaan ihan vain pakkauksen vuoksi. Ihan purkkia avaamattakin osaan kuvitella, millaista liisteriä siellä on.

Ja jos jollakulla on vinkata opislelija-asuntoa Tukholmasta, niin vinkatkaa. Siskontyttö tekee perinteiset pohjoissuomalaiset ja lähtee Ruottiin.

posted by KirsiÄr @ torstaina, heinäkuuta 30, 2009