keskiviikkona, lokakuuta 13

Intermezzo



Minensaa mitään aikaan. Eiku ompelinhan minä itselleni pihatoppiksen. Väri sensuelli Ruotsin armeijan vihreä. Takki on miehen mielestä kuin RA:n makuupussi (ääs if he njuu), lapsen mielestä ihan miestakki. Kiitos. Lisäksi olen ommellut muutamat kalsongit jämätrikoista. Ei mitään kotiin kirjoitettavaa.

Nyt on valmiina lapselle villahousut ja niille pariksi tulossa villatakki. Lapsi katseli mun neulomustani sakean epäluulon vallassa ja totesi sitten, että en mä TARVI enää villatakkia, mulla on jo kaks. No onhan sillä juu.

Onneksi lapsella on garderoob management hallussa. Mulla ei niinkään. Siivosin lapsen vaatekaappeja ja vein kirppikselle eräätkin käyttämättä jääneet hyvään tarkoitukseen jemmatut vaatteet. Parissa vielä hintalaputkin kiinni. Opetus: lapsi voi kasvaa kevään 86 koosta syksyksi 98/104 kokojen käyttäjäksi. Kesällä kasvua ei vain huomaa. Lyhyet hihat ja vilkkuvat nilkat kun ikään kuin kuuluvat asiaan.

1 Comments:

At keskiviikkona, lokakuuta 13, 2010, Blogger MINNA said...

Toi on niin tuttua. Joka kesän jälkeen teen saman huomion lasten vaatteiden suhteen. Hihat ja puntit on liian lyhyet ;O)

 

Lähetä kommentti

<< Home