Neuletiheys

Update-ylätreffit

Hello, opossums! Täti on ollut vähän lomalla. Kävin Rigassa (näppärä keino välttyä Riiassa-Riikassa-pohdinnalta). Ostin *kehem* kilon verran lankaa ja kengät. Apavi-sana on koodi kenkäkauppoihin. Uuden Riian puolella on yksi katu, joka on tikutettu täyteen kenkä- ja kangaskauppoja (audumi tai jotain). Valitettavasti molempien tuotteiden kohdalla suurin tarjonta tyydyttää slaavilais-balttilaista makua. Paljon tekokuituja ja kimaltavia osia. Mutta vähänkö kätsää ostaa kengät ja lankaa samalta reissulta, koska kenkien sisällähän on paljon tyhjää tilaa eikä ole kovinkaan viksua kuljettaa ilmaa. Aika monta kerää meni mun diskonilkkureiden sisään. Mies, jonka suunnattoman ärsyttävä piirre on matkalaukun purkaminen minuutti kotioven sulkeutumisen jälkeen, tyhjensi ystävällisesti minunkin reppuni sillä aikaa kun toivuin latvialaisen perusruuan erittäin maito- ja rasvapitoisen koostumuksen tuntemuksista (olin siis p***alla). Ja voi sitä päivittelyä, kun muka ei ollut tajunnut, kuinka paljon lankaa olin ostanut. Ja se itse kuitenkin kantoi puoli päivää sitä OnLinen stricken mit spass -kassia pitkin poikin kaupunkia ja kai Saksassa asunut mies sen verran germaniaa osaa, että tajuaa tuon tekstin.

Riika oli ihan kiva kaupunki, hieman oli viileää vielä. Kieli on hauska, mm. Aku Ankka on Donalds Daks. Miltei kaikilla keskiluokkaisen näköisillä riikalaisilla oli kaupungilla kävellessään jonkinlainen kansio kainalossa. Pääteltiin, että kyseessä on statusmerkki: käyn siisteissä sisätöissä enkä kauppaa piraattimuovipusseja keskustorilla. Sen sijaan kaupungilla ei näkynyt seuraavaa: tatuoituja/lävistettyjä teinejä/nuoria aikuisia, Burberry-kopioita, pyöräilijöitä, moottoripyöräilijöitä, lapsia eikä tietenkään sauvakävelijöitä. Marjut onkin raportoinut kattavasti Riiasta. Olimme näköjään samassa hotellissa.

Se kyllä mietityttää, kuinka Latviassa kohdellaan venäläisvähemmistöä - tai itse asiassa venäläisperäisiä on väestöstä varmaan liki puolet. Maassa on mm. yli 400 000 kansallisuudetonta, joista suurin osa venäläisiä. Ei varmaan ole helppoa suhtautua neukkumenneisyyteen, se näkyy mm. siinä, ettei neuvostoaikaa ole oikein missään muodossa esillä sen kummemmin nostalgisoituna kuin ironisoitunakaan. Mutta venäjällä pärjäsi melkein joka paikassa, missä ei englantia puhuttu.

Tänään ei kuvien postaaminen onnistu. Mutta ennakkovinkkejä tulevasta:

• kuva lasisesta ötökkäsiepparista
• kuvia kirpparilöydöistä (ei mitään Jaegerin tasoista, mutta muuten kivaa)
• Latvian langat
• Sophien tämänhetkinen tila
• ehkä jotain hanskakokeilusta...

Puna-musta-valkoiset nilkkurini kaipaavat ihan selkeästi punaista kevättakkia. Voi olla, että lähipäivät vietän Evan kanssa.

posted by KirsiÄr @ sunnuntaina, huhtikuuta 10, 2005