Sehän tekee villapaitaa
Hälventääkseni väitteitä siitä, että en tekisi mitään muuta kuin huiveja postaan erittäin huonolaatuisen kuvan todistusaineistoksi. Puikoilla on nyt piiiiitkästä aikaa neule. Ainaoikein pyöröneuleena, helmassa ja hihansuussa helmineuletta - joka rullautuu jo nyt. Lanka Riiasta ostettua, puolet kokvilnaa, puolet akrilsia. Olisikohan kokvilna puuvillaa?
Malli on ensimmäinen kokeiluni Book of Sweater Patternsista. Gibbonikätisenä joudun varmaankin lisäämään hihaan pituutta. Tai joutuisin, teen tästä tarkoituksella 3/4-hihaisen.
Epätasaisuusmaisteri ollut näköjään hommissa. Miten tuokin on päässyt lipsahtamaan? Huomasin velttorivin vasta, kun olin jo kainaloissa menossa. Sen siitä saa, kun tekee perusperus-ainaoikeinsileääneuletta. Aivot narikkaan vaan. Mutta katumuspurkaminen olisi ollut liian kova lääke. Nyt panen toivoni höyryttämiseen ja pesemiseen ja mitä näitä post-productionmahdollisuuksia onkaan.
posted by KirsiÄr @ perjantaina, kesäkuuta 17, 2005
3 Comments:
Huh, vai että päivittäin valmistuvien huivien lisäksi se ehtii vääntää vielä villapaitojakin...
Auttaisko löysään kerrokseen silmukka silmukalta kiristäminen ja löysyyden tasoittaminen ympäristöön, tai jos alue on iso niin keräät kaiken löysyyden yhteen kohtaan, vedät sen silmukan nurjalle puolelle ja piilotat sinne? Eiköhän sen jotenkin saa näkyviltä purkamattakin.
Kuitenkin kuva valehtelee paremmin kuin tuhat sanaa, ja tuo on oikeasti huivi.
Kiitos vinkistä, Johanna. Kokeilen tuota. Purkaminen ei kyllä ole ensimmäisten 20 keinon joukossa ;)
Villapaitahan on vähän niin kuin monta huivia poikittain yhteen neulottuna.
Lähetä kommentti
<< Home