Raporttihumppa
Kukonlaulun aikaan kahvit keittelenRistikoita täytän, papukaijan peittelen
Silmissäni kiiltää kuva eu-raportin
Verenpaine nousee lailla raketin
Jokin vetää mua töihin..
Juu. Epätoivoinen yritys olla blogitrendeissä mukana ja lallatella jotain kappaletta (tässä tapauksessa siis Kahvipakettihumppaa).
Tätä se sitten taas on, työelämä nimittäin. Niin mahtava ja pitkä (viisi viikkoa, kuka muu kadehtii kesäisin opettajia? opettamista sinänsä en kadehdi, sitäkin on kokeiltu) kuin kesäloma olikin, nyt se on jo mennyttä. Ja sama rumba jatkuu aivan kuin kukaan ei olisi koskaan poissa ollutkaan. Se tässä nykyajan työelämässä on suuresta istumalihaksesta, että koskaan ei saa rauhassa aloittaa, suorittaa ja päättää jotain. Jatkuvasti on jotain jo odottamassa ennen kuin edellistä olet kunnialla saanut käsistäsi. Ja hyvin tehdystä työstä saa palkinnoksi lisää töitä. Mutta mikä vertauskuva, korrelaatio ja paraabeli, melkein faabeli!
Vuodatus tuli mieleeni oikeastaan siitä, että reissasin junalla - enkä edes ottanut kudinta mukaan!! Hävytöntä!! Ja miksi en? No siksi, että tällä hetkellä kaikki liikenevät hetket pitää vain raapia kasaan perimääni loppuraporttia. Mitä se tämmöinen elämä oikein on?! Kostoksi kävin Menitassa. Kyllä jotakuta nyt itkettää. Ja joku sai opetuksen. Ostin paluumatkaksi sukkalankaa ja sormikaspuikot. Ja nyt on jo monta senttiä hyvää ja ei-niin nättiä sukkaa kasassa. En ole oikein edellisiäkään projekteja saanut valmiiksi asti, kun uutta jo suunnitellaan. Kuka resurssoi? Kuka aikatauluttaa? Kuka työnjohtaa? Kuka on projektipäällikkö? Kuka manageroi? Kuka vastaa prosesseista? Totean vain niin kuin jättiläinen Twin Peaksissa agentti Cooperille: "It is happening again..." Eli taas on happeninkeja luvassa.
On mulla sentään uusi projektinhallintatyökalu: söpö vihreä kori. Hipelsin kassia Stokkalla ja mutisin kai ääneen jotain käsityökorista. Mies tempaisi heti lompakon auki ja työnsi rahat kouraan. Kärsiiköhän se?
Das Kori
posted by KirsiÄr @ torstaina, elokuuta 18, 2005
7 Comments:
No kyllä on hiano kori, kyllä kelpaa rojekteja sillä kantaa .... ja ihan pikkuriikkisen verran lankoja ja puikkojakin :-). Tuo junamatka ilman puikkoja kuullostaa samalta kuin mun matka laivalle (6h) ilman käsitöitä, jotka olivat takakontissa. Tosin pieni mies ei ollut kovin yhteistyökykyinen, joten tuskin olisin saanut montaa silmukkaa kudottua. Mutta onneksi sain edes ostettua lankoja ja paljon :-)
Hmmm... Mä en ymmärtänyt siis kärsiikö sun mies vaiko tuo kori?
Sormikaspuikot?
Kuulostaa tutulle... Olimme kerran lahjaostoksilla Pentikissä ja avokkini huomasi siellä koreja. Hänpä siitä nappasi korin ja sanoi, että tästä ostetaan kori sun neulomuksille-Hän maksaa!!! Avokkini haluaa kovasti, että neuleet ovat yhdessä paikassa...
Olet ihana! On niin hauska lukea tekstejäsi! Sinun pitäisi kirjoittaa kirja! Se olisi myyntimenestys, vaikka aihe olisi mikä!
-Ajattelen, vaan en saa sanaa suustani, toisin kuin KirsiÄr!-
Meille hankittiin äskettäin uusi sohvapöytä, sellainen jossa on hyllytaso pöytälevyn alla. Yks päivä mies totesi jotain tyyliin: tää pöytä oli kyllä tosi hyvä hankinta, nyt sun projektit saadaan tänne piiloon eikä ne oo enää leviteltynä sohvalle ja pöydälle..
Miehet kestää uskomattomia asioita. Itseltä palais käämit, jos olohuone olis puolillaan perhonsidontavälineistöä tai jotain muuta miestavaraa.
sticker: korissa oli rajoitus: max 5 kg, mutta jotain pientä mahtuu kyllä
kati: yritän kohdella molempia ymmärtäväisesti
kannibaalipupu: sellaiset vähän lyhyemmät sukkapuikot
siniset silmukat: anskumäarvaan:ei ole aivan vielä toteutunut tuo avokin haave?
distant knitter: dänks! Et kai sinä ole L..a, joka aina patistaa kirjailemaan?
outi: minä ihmettelen ihan samaa; mun harrasteet vie puolet makuuhuoneesta ja kolmasosan olkkarista ja mies vain kannustaa ja siirtää joskus huokaillen neulesykerön syrjään.
Lähetä kommentti
<< Home