tiistaina, tammikuuta 17

Omituinen höpöttäjä

Huh! Tämän ovat tehneet kohta jo kaikki. Määki! En haasta ketään erityisesti, mutta yllytän kyllä kaikkia meemeilemään. Omat omituisuudet eivät kuulosta yhtään niin pahoilta muiden samanlaisten seurassa.

Syömät ja juomat

Syön hernekeiton mieluiten kylmänä. Parasta on keitetty ja siitä kylmentynyt keitto, mutta suoraan purkistakin kelpaa. Keitän pannullisen kahvia, jota sitten lämmittelen mikrossa. Pannullinen kestää pari - kolme päivää. En juuri koskaan maista ruokia kokkaamisen aikana. Vettä on kaadettava lasiin ennen kuin edellinen lasillinen on aivan tyhjä.

Obsessiot

Portaat on aina aloitettava oikealla jalalla. Saatan huomata laskeneeni askeleitani, esim. Sorsapuiston mäki sata askelta ;) Samoin yllätän itseni usein laskemassa kutoessani joko silmukoita tai oikein-nurin-oikein...

Sotkut

Voin huoletta jättää tyhjän maitopurkin/kanamunakotelon/jogurttipurkin tiskipöydälle. Jos olen kotona yksin enemmän kuin puoli vuorokautta, saan asunnon totaalikaaokseen: lehtipinoja, likaisia astioita, kutimia, ompeluksia, unohtuneita tavaroita... En juuri koskaan vie roskia.

Säästäminen

Ahdistun, jos mies roikkuu jääkaapilla ja pitää jääkaapin ovea auki. Sama juttu pakastimella (sähköä kuluu). Voin sekä ostaa sadan euron kengät että kitsailla kahvilla käymisen (halvin kahvi voittaa) tai vaikkapa muovipussin ostamisen kanssa. Margariinipaketit yms. on aina raaputettava viimeisimpään tippaan asti.

Muuta

Ulkoa sisälle tullessani huoahdan 'hohhoijjaa'. Ihmiseritteistä vain lima yökkäyttää, muista ykkösinhokki on sinitarra. Lauleskelen itsekseni julkisissa tiloissa mainospätkiä tai tv-sarjojen tunnareita tai brittiläisiä joululauluja. Ruokakaupassa on oltava ostoslista. Paperilautasliinoja ei ole koskaan liikaa.
Vain puoli yhdeksän uutiset ovat oikeat uutiset. Säätilasta on oltava aina tietoinen lähes reaaliajassa. Koiria on piipautettava nenään.

12 Comments:

At tiistaina, tammikuuta 17, 2006, Blogger nanna said...

Hihhei. Nyt taas naurattaa. Minun kaveripiirissä on eräs, jolla on kovin samanlaisia omituisuuksia kuin sinulla. Hää on Oulusta. Ei kai sinulla ole siellä sukua;-)???

 
At keskiviikkona, tammikuuta 18, 2006, Blogger KirsiÄr said...

Ihme kyllä Oulussa on vain serkun poika. Ehkä nämä omituisuudet pesiytyvät peräpohjalaisiin yleisemminkin?

 
At keskiviikkona, tammikuuta 18, 2006, Blogger Susanna said...

*reps* Mä oon ihan samanlainen tossa sotkujutussa. Luulin olevani ainoa naispuolinen maan päällä joka toimii noin, mutta näköjään meitä on kaksi :D

Ja jos neuloessa ei laske silmukoita tai hoe mantraa "oikein nurin oikein", niin eihän sitä pysy perässä ollenkaan :D

 
At keskiviikkona, tammikuuta 18, 2006, Blogger AnneV said...

Mitä, eikös ollut tarkoitus listata *erikoisia* tapoja?

Mä en yleensä kotona ollessa muka ehdi kahvia keittelemään, mutta joskus sunnuntaisin turautan kans noin 7 kuppia kerralla ja juon sitä sitten tiistaihin asti :-) Ajatella, ei siitä ole kuin muutama vuosi aikaa kun olin kotosalla melkein joka viikonloppu, hain lehden postiluukusta ja leivoin pellillisen croissantteja. Ja sitten tosiaan pannullinen kahvia kyytipojaksi. Sitten terassille nautiskelemaan.
--
Mutta miten ihmeessä piipautetaan koiria nenään?

 
At keskiviikkona, tammikuuta 18, 2006, Anonymous Anonyymi said...

Mä piipautin mun koiraa nenään ja se oli vähän ihmeissään! No nyt se ei niin kauheesti sit ihmettele jos se sattuu sinut tapaamaan. Vaikka on sillä niin iso nenä (kuono) ettei vieraat yleensä tule sitä piipauttamaan :)

Irja

 
At keskiviikkona, tammikuuta 18, 2006, Blogger KirsiÄr said...

Susanna: pari tuttavanaista on tunnustanut. Olemme ehkä hiljainen enemmistö.

Anne: Niin, minustakin moni näistä listaamistania asioista on ihan jees ja ookoo, mutta sussiunakkoon, että niistä tulee kommenttia muilta.

Ja koiria piipautetaan nenään (ei siis kuonoon tai kirsuun) ihan vaan tökkäsemällä etusormella. Niin kuin Irjan testihauvakin, useimmat koirat ovat hämmentyneen ärsyyntyneitä tästä. En minäkään ihan minkä tahansa rottermannin nenää tökkisi.

Irja: kiitos, mua rupesi oikein naurattmaan :D

 
At keskiviikkona, tammikuuta 18, 2006, Blogger AnneV said...

Jahans. Mutta osaattekos te viirottaa koiria?

 
At keskiviikkona, tammikuuta 18, 2006, Blogger Johanna said...

Kirsi, mä olin tähän asti pitäny tota laskemista ja hypähtelyä sun muuta ihan tavistapana... Ei se sit taida ollakaan, vai?

 
At torstaina, tammikuuta 19, 2006, Anonymous Anonyymi said...

Minullakin on tapana saada hirveä siivo aikaan kun olen yksin kotona, tiskiä kertyy ja langat ja käsityölehdet leviävät ympäri huushollia. Hirveällä kiireellä joutuu aina siivoamaan kun mies on tulossa kotiin :)


Ninnu

 
At torstaina, tammikuuta 19, 2006, Blogger Makepeace75 said...

Piipautus oli ihan paras! :D Tänks. Kahffiaddikti mieheni sai kammoväristyksiä tuosta monen päivän pannullisesta. ;o)

 
At perjantaina, tammikuuta 20, 2006, Blogger KirsiÄr said...

En taida osata viirottaa koiraa. Pitäisikö opetella?

Johanna: kai sitä useimmat tekee, mutta jotenkin minä miellän sen sellaiseksi Sademies-hommaksi.

Ninnu: juu, onhan sitä täydellisen naisen imagoa ylläpidettävä :)

Makepeace: koirien piipautus on muuten perua Tenavista. Ressukaan ei siitä tykännyt. Minä onneksi lantraan kahvini maidolla, joten seisomakahvinkaan annostus ei ole liiallinen. Ehkä.

 
At sunnuntaina, tammikuuta 22, 2006, Blogger AnneV said...

Oho, meinas vallan unohtua tuo vastaaminen. Kas kun kukaan muu ei ole tarttunut asiaan.

Viirottaminen on vähän niin kuin villitsemistä, yllyttämistä riehumaan tai sen sallimista. Olin kerran hoitamassa jotain tuttavantuttavan koiraa ja saatiin erikseen komento olla sitten viirottamatta koiraa. Helppohan se oli luvata, kun ei edes tiennyt, miten se tapahtuisi.

 

Lähetä kommentti

<< Home