Transformerssit
Ensin ne olivat matkalla ranneke-kämmekkäiksi. Mutta sitten toinen vain kasvoi ja kasvoi ja siitä tuli vantus.
Toinenkin kasvoi pikkurilliin saakka, mutta silloin siihen alkoikin ilmestyä ulokkeita, kuin pieniä makuupusseja sormille.
Lapas-transformeri pällisteli hetken ihmeissään (kutojasta puhumattakaan), mutta antoi sitten periksi ja hölläsi kiristyneitä kärkikavennuksiaan ja vähän muitakin silmukoitaan. Tässähän on vain minun sanani teidän uskomuksianne vastaan, mutta voin vain todeta, että onpahan ollut kivuton muodonmuutos. Minusta tulee ehkä ammattimainen hansikkaankutoja.
Mulla on tällainen (innostuksen vähitellen) tappava sairaus: mää en voi lopettaa jos joku juttu on ollut kivaa. Kunnes sitten oikeasti lopetan-lopetan. Vaikka kesken kierroksen. Ja sitten pitääkin pitää taukoa viikosta viisivuotiskauteen. Huivit: ensin ihan mahtavaa ja nyt ihan nöö-nöö. Sitten sukat. Kohta lapaset: olen pian siinä pisteessä, että tungen keskeneräisen lapasen ensimmäisen vastaantulijan suuhun. Niin lähellä saturaatiopistettä ollaan.
Ja ainiin: tämä alpakkapoika muutti meille tiistaina.
Siitä tulee ehkä väriraita resorireunoihin, kunhan vain saan puikoille tämän langan. Ei ehkä kannata jäädä tänne blogiin notkumaan sitä ihmettä odottelemaan...
Tääkin lähtee nyt tekemään ilmeitä puhelinneuvottelevalle miehelle.
posted by KirsiÄr @ torstaina, helmikuuta 16, 2006
4 Comments:
Kaunista lankaa vantuksessa ja sormikaksessa. Mitä? Hih ;) hyvä ajatus tehdä häiriköinti-ilmeitä!
Toisessa käessä lapanen toisessa sormikas ? Kuulostaa... mielenkiintoiselta :-D
Mitä lankaa tuo kämmekäslapassormikas on? Kivan näköistä. Ei langanostokieltokivasti vaan oikeasti :)
Sanni: ei vain oikein toiminut: ukko höpötti varmaan pari tuntia. Tosin ihan työjuttuja, mutta kuitenkin.
meri: eilen illalla lapanen muuttui hansikkaaksi.
soile: käsinvärjättyä Magallanesin alpakkaa (Ilosta, http://tinyurl.com/dymwr)
Lähetä kommentti
<< Home