Alertski!Alertski!
Ihan siinä illan viimeisiä silmukoita kasailin Lilja-huiviin, kunnes kas kummaa ja kuinka ollakaan:
Joku varmaan miettisi tässä tilanteessa tosissaan purkavansa nuo muutamat kerrokset. Tuo joku ei asu meillä. Meillä asuu sellainen tyyppi, joka ottaa silmukoiden putoamiset henkilökohtaisina loukkauksina ja antaa kutimelle samalla mitalla takaisin. Eli survoo silmukat jotenkuten mukaan työhön. Sitä tyyppiä ei todellakaan joku parin silmukan suttura kymmenientuhansien silmukoiden joukossa paljoa paina. Pitäisi varmaan.
posted by KirsiÄr @ tiistaina, toukokuuta 30, 2006
13 Comments:
Äh, pari silmukkaa sinne tai tänne.
Varsinkin, kun laskee, mitä ne meinaa siellä satojen tuhansien joukossa. Who cares? Emmä ainakaan.
täytyy myöntää että mä en ainakaan purkaisi, kunhan koittaisin jotenkin saada se työhön mukaan ;)
Purkaminen on suoraan pelsepuubista, joten tikuta reippaasti eteenpäin vaan. Jossain vaiheessa sit kun ne omin luvin kasarmilta (eli siis puikoilta) poistuneet silmukat katsoo muualle, niin yllättä ne takavasemmalta ja ujuta takaisin ruotuun. Nih! :D
Mä teen ihan samalla lailla enkä pura kuin silloin kun on todellakin pakko. Jotenkin yritän vaan korjata ja kyllä se aika hyvin yleensä onnistuu ihan pitsijutuissakin.
Jepjep, sama metodi minullakin käytössä. Ja jos pitsikuviossa huomaan että jostain kohtaa puuttuu silmukka, niin poimin vaan siitä kohdin yhden lisää :D Hyvin harvoin noita pikkujuttuja edes huomaa valmiissa työssä, varsinkaan kukaan muu kuin itse.
Ei täälläkään pureta tuommosia kuin aseella uhattuna. Ene-huivissakin korjailin edelliskerroksen väärissä kohdissa olevia yhteenvetoja ja langankiertoja seuraavalla kierroksella. Olisinko muka purkanut 700 silmukaa? Älä unta näe.
sama metodi kuin susanalla ja muillaki.. evvk pureksia pitsineuleita..
Mielestäni vanhan kansan mukaan käsityössä PITÄÄ olla virhe, jotta voidaan olla vakuuttuneita siitä että kyseessä on käsintehty tuotos eikä tehdasvalmisteinen. Että mitä sitä turhaan purkamaan.
Niin purkaminenko... ei meillä. Mutta mielenkiintoisia virityksiä niihin pitseihin joskus tulee :-) Mielikuvitus siinä kasvaa kun miettii että millainenkohan kierto tällekin silmukalle olisi kuulunut oikeasti.
Kylläpäs onkin fiksuja asenteita muillakin. Samaa tulin itsekin sanomaan, jos vain mahdollista pärjätä muilla avuilla kuin purkamisella, niin anna paukkua vaan!! Sitten kun elämä on oikeasti niin tylsää että purkaminenkin tuntuu hauskalta, tai kun langat on oikeasti niin vähissä että jos työ valmistuisi niin neulominen loppuisi, niin silloin kannattaa punnita purkamisen tärkeys ihan uusiksi ;-)
Susta (ja teistä muistakin) tuli just mun hekilökohtaisia idoleita!
T. Nimim. olisin purkanut vaikka 1.700 silmukkaa...
Mä olisin kans purkanut... :S
Te ootte kyllä ihana vertaistukiryhmä!
Jenni ja Kati: ei tämä maailma kauaa pyörisi, jos kaikki olisivat huithapeleita. Tarvitaan myös säätäjä-nysvääjiä. Meillä mies hoitaa sitten sen pikkutarkkuusosion. Hyvin. Perusteellisesti.
Lähetä kommentti
<< Home