Ratapiha huokaa kun aurinko nousee; valo puhuu, on toukokuu
Toukokuussa olen tuottanut seuraavat artefaktit:Gentleman´s Half Hose in Ringwood Pattern
Sveitsikassi
Gentleman's Fancy Sock
Kolmiohuivi
Ja eilen ylitin itseni näpertämällä:
Ei todellakaan mitään Stitsailuja-tasoa, mutta aivan riittävän haastavaa minulle.
Täältä tähän.
posted by KirsiÄr @ keskiviikkona, toukokuuta 31, 2006
11 Comments:
No helvata! Tosi hienoja tuli! Varo vaan, helmeilyynkin jää koukkuun. Sulla kun se yks tietty addiktio jo on.
Kauniita noi turkoosi-ruskeat helmet, mistä ne on kotoisin, jos saa udella?
Mä oon tähän asti luullut, että en tykkää turkoosikivistä missään muodossa, mutta noihan on hei tosi makeita! Onks tää nyt sitä maun kehittymistä iän mukana? :D
Hyvänvärisiä koristeita.
Jään odottelemaan helmikoristeisia sukkia: Gentleman's classic beaded socks...
Kiitos *hymyilee muikeanvaikeana*
Tarja: On todella epätodennäköistä, että jäisin helmikoukkuun. Sukka-addiktiohan minulla on ollut piilevänä jo lukioajoista. Helmeily on mulle liian pikkutarkkaa ja sillai söpöä. Nämäkin on tehty vain kuminauhasiimaan pujottelemalla.
Helmet ovat kotoisin päosin Prahasta, turkoosit kivihelmet ovat joltain kauppiaalta kivimessuilta. Maksoivat siellä 20 euroa pötkö, kivikaupassa siinä Tullintorilla taisi hintaa olla muutama euro per kappale. Riistoa.
Vilma: Sä olet varmaan sitten varhaiskypsä. Mulle tää turkoosi avautui vasta kypsässä keski-iässä. Luulen muuten, että toi tumma puualusta (Pentikin sademetsäpuiset leipäaluset) saa turkoosin jotenkin kivasti esille.
Karoliina: muuten ehkä joo, mutta helmien pujotteleminen villalankaan on sellaista puuhaa, että sitä varmaan järjestetään pakollisena Helvetin virikepiireissä.
Utelen vielä tuohon "kotimaanmatkailu-lankaostos"-postaukseen liittyen, että mikä putiikki Varkaudessa myy Regiaa ja näköjään myös muitakin sukkalankoja? Kun asuu tässä suht lähellä, niin voisi siellä käväistäkin.
Regiat löytyivät Varkauden Ompelutarvikkeen alekorista (3,50 €/kerä), sieltä myös se banaanilanka (sikakallista) ja Colinettet. Vetoa aika niukoin värivaihtoehdoin löytyi Lankaset-kaupasta (Kauppakadulla).
Anne avautuu. Mä olin pienenä hoidossa varsinaisilla kääkkämummoilla, välillä tarhassa, ja jossain vaiheessa kävin myös seurakunnan kerhossa. Siellä oli ihan kamalaa. Mun maitohampaat oli just irtoamassa ja äiskä laittoi siitä huolimatta mulle aina evääksi hapankorppuja. Niitä sitten jäystin niin hitaasti, että aina tultiin komentamaan että koitapas nyt syödä reippaasti että pääset leikkimään toisten kanssa. Toisaalta kyllä kivikovan hapankorpunkin kanssa taistelu oli kivempaa kuin ne leikit: pojat sai leikkiä muovieläimillä, mutta tyttöjen piti hyysätä jotain ääliömäisiä nukkeja ja laulaa niille Lapinäidin kehtolaulua. Se saa vieläkin ihon nousemaan kananlihalle.
No eniveis, kauankohan mä siellä seurakunnan kerhossa kävin, useamman vuoden kai kuitenkin. Siellä oli kivaa tasan kerran: silloin pujoteltiin lasihelmiä lankaan. Mulla oli jo silloin pienenä tosi hyvä tuuri: just sinä päivänä sekä äiti että isä oli päättäneet lähteä aikaisemmin töistä kotiin, että päästiin ajoissa kesämökille. Ne tuli mua hakemaan kerhosta kesken kaiken, just silloin kun olisin kerrankin viihtynyt siellä.
Kaiken tämän muistan vielä kymmenien vuosien takaa. Säälikää mua, säälikää.
Voi Anne, mä tiedän tuon. Been there, done that. Jännintä oli seurakunnan kerhossa se, kun yks poika sai porttikiellon kerhoon kun se suuttuessaan huusi "Pelkele!". Oli muuten pikkuserkkuni. Me ollaan niin radikaaleja me.
Silloin seiskeetluvulla oli kyllä mielenkiintoisia päivähoitojärjestelyjä. Lapset työnnettiin mihin tahansa kunhan oli joku paikka. Meillekin tuli mun kaveri hoitolapseksi heti kun isä jäi kotiin sairaseläkkeelle.
There, there. Kesällä voidaan sitten pitää sellainen helmiterapiasessio.
Tää ilmoittautuis mukaan helmiterapiaan.
Seurakunnan kerhossa keksittiin, että olen allerginen liimalle, ja jouduin askartelemaan karseat valkoiset puuvillahanskat kädessä.
Sitten yksi poika halusi mun eväsmakkaraleivät, koska ei tykänny omistaan. Terapiassa kertoisin mieluusti myös kaksospojista, jotka halusivat pussailla, ja siitä ettei siellä tehty helmitöitä.
Kappas:seurakunnankerhoissatraumatisoituneet on ehkä isompi ryhmä kuin uskoisikaan. Vähän niin kuin sotalapset. No ei, mutta oli ne kyllä... Ja kaikki vanhemman polven ala-asteenopettajat virsipakkomielteineen ja polkuharmonisessioineen *puistatus*
Ihanaa. Ehkä tunnelin päässä näkyy vielä valoa. Mutta luuletteko, että sinne sais Pirkko Lahden luennoimaan vai joko se on eläkkeellä? Tykkäisköhän se tehdä helmitöitä?
Lähetä kommentti
<< Home