Lohtulankaa
Lohtulankaa siinä mielessä, että ei sitä nyt niin lohduttoman kamalasti ole.
(juu, meillä ei ole vielä(kään) sänkyä, elellään vähän japanilaisittain; paitsi ruokapöytä on, että ei ihan teehuone silti. Geishaa kyllä syön)
Ja vielä lohdullisempaa: mä muistan melkein jokaisen kerän/satsin. No, tulihan tuosta laatikollinen, jonka nimesin epämääräisten oletettavasti täysvillaisten lankojen joukoksi. Ja muovipussillinen jämälankakeriä. Ja sitten on vielä se iso jätesäkillinen, jonne muutossa haalin olohuoneesta löytyneet langat.
Veranolta nappasin idean sukkalankalaatikosta. Mulla vain ei ole aikomusta mitenkään organioidusti sukkia kutoa. Ihan yhtä holtittomasti sukkailen kuin ennenkin. Luulin, että mulla olis ollut enemmänkin ihkuja sukkalankoja. Mutta ei. Ehkä saan joskus vielä ostaa, mutta vain erikoisihania. Ja mitä tekee hän: hipelöi jotain saaparin talvi-Nallea. Läpsin itseäni sormille. Läps!
Ja lopuksi kuulokuva Amurista:
Mies: "Kaikki okei?"
Laps: "Okei."
Ne on kyllä...
posted by KirsiÄr @ lauantaina, tammikuuta 17, 2009
1 Comments:
Itsellä sukkalangat on näpsästi paperikassissa ( Tiimarin pettämätöntä disainia ) kuten myös keskeneräinen projekti. Projektit...
Paksu ja napakka paperikassi on näpsäkkä ottaa kiireessä mukaan, uppoaa kaikkiin asuihin ja laukkuihin ( koska se on lahjakassi. Ne höynät ei koskaan hokaa! ), duh. Ja tietty kasseja kuuluu olla jokaiselle ufolle omansa, paitsi pari / muutama talviuniprojekti voi olla sullottuna samaan veskaan. Ja näin päin pois.
Mutta kaikista tärkein, toivottavasti pikkumies voi jo paremmin!!!
Lähetä kommentti
<< Home