Hajanaista
Taas voi laulella Kollaa kestäätä (syksy etsii mua...). Joinain iltoina olen ollut jo yhdeksältä nukkumassa. Ei jää kamalasti puuha-aikaa. Enimmäkseen olen puuhaillut lapsen kanssa. Ja ollut ystävän muuttoapuna ja häähumuillut (ensin piti saada hääasu, valmistui JO torstaina, kun humut oli lauantaina).
Olen myös vähän järjestellyt asioita. Tai ainakin miettinyt järjestyksiä.
Olen huomannut, kuinka pienissä ympyröissä nykyään liikun. Ja senkin olen huomannut, että oikeastaan pidän siitä. Ehkä jos vuorokaudessa olisi pari ylimääräistä tuntia, tulisi helpommin lähdettyä oman korttelin ulkopuolellekin.
Ompelukset lähinnä uusiopuuhailuja. Pipo ötökkäbodystä.
Pipo työkalubodystä (tää menee joko pienennykseen tai odottelee tuollaisena ensi kevättä).
Pipo Onlyn froteetopista.
Mies on nimennyt tän Kimperit-mallin uudelleen Tyynyliina-styleksi. Ei ole kukaan profeetta omilla maillaan.
posted by KirsiÄr @ sunnuntaina, syyskuuta 27, 2009
3 Comments:
tuo pipomalli on paras :) Muutaman just ompelin viikonloppuna.
Anne: niin on, periaatteessa helppokin, mutta aina mulla menee säädön puolelle. Koko, kuosi... Tuossa froteisessa sentään sain hyödynnettyä topin helmakäänteen pipon käänteeksi.
Työkalupipo varsin on mun mieleen. Sopis meidän tytölle ihan teemankin vuoksi. Aina on joku korjuussa sen takia.
"Pienenee mun ympär´ elon piiri", vai mitä se Eikka tähän nyt sanoikaan. Vai sanoiko ehkä jostain muusta, mutta siltähän se elämä lapsen/lasten kans tuntuu.
Lähetä kommentti
<< Home