Berliini eilen tänään
Berliini. Mies, matkaseurani, on muinoin viettänyt kuusi viikkoa pinohiirileirillä Puolan rajalla ja laihtunut kymmenen kiloa, kun ruokaa ei vain ollut. Nukkunut metroasemalla uudelleenyhdistymisbileissä. Nyt se jutteli kaihoisasti Kaufhofin (mikäs sen nimi olikaan derkkuaikaan...) myyjättären kanssa ossien puuromakkarasta, mustanmakkaran itäveljestä.
Punkkarit ovat kadonneet Alexanderplatzilta. Poliisit passissa lentoasemalla konepistoolit (?) tanassa. Baareissa katsotaan screeniltä Tatortia.
Meillä oli vähän haikea ja surumielinen olo. Varmasti nyt on paremmin, mutta ennen oli toisin. Ei Berliinikään ole vielä täysin uudistunut. Joutomaita löytyy keskeltä kaupunkia. Kukaan ei ole ehtinyt rakentaa kaikkea vielä.
Parasta pizzaa ja paskinta palvelua saa punkkareiden pitämästä pizzeriasta. Parasta currywurstia Curry 36:sta. Kaupungilla näkee paljon iäkkäämpiä pienten lasten vanhempia (lohdullista). Ja pareja, joissa mies on parikymmentä vuotta vanhempi kuin nainen (kuin Vanhasta ketusta konsanaan).
Mies kertoi pettämättömän baarivinkin: aina kun hän bongaa Pilsner Urquell -kyltin, kyseessä on homobaari. Niin näemmä nytkin.
Jos olet taiteilija Berliinissä, sinun pitää tehdä jotain rujoa. Yli-ikäisten punkkareiden ite-taidekeskus on just niin huono. Mutta siinä ihan kulman takana on handmadeBerlin. Ainoa lankakauppa, jossa kävin.
posted by KirsiÄr @ tiistaina, marraskuuta 30, 2010
3 Comments:
Nyt tunnen itseni melkein alaikäiseksi. Muistan kyllä, kun Neuvostoliitto loppui ja Jeltsin alkoi ja hämärästi jotain Berliinin muuristakin. Mutta olin ala-asteella silloin. Pioneereista kuulin vasta monia, monia vuosia myöhemmin.
No joo, me ollaan vähän tällaisia veteraaneja jo.
Huomasin, että yhteen postaukseen oli mahtunut kolme punkkarimainintaa. Kai se sitten jotenkin leimaa Berliiniä. Tai mun Berliiniä. Enemmän kuin se Prenzlauerberg-hipsteriys.
Minä kävin Berliinissä ihan ekaa kertaa elämässäni tänä syksynä, ja se oli kumma kokemus. Vaikka meillä oli siskon kanssa tosi mukavaa, niin kyllä käynti vaikkapa Holokausti-muistomerkillä oli aika hiljentävä kokemus. Eli mukavaa ja kauheaa oli.
Lähetä kommentti
<< Home