Petoksista pahin
Ilman pokerinaamaakin löytyy helppo huijattava kohde lähempää kuin uskoisikaan. Itsensä huijaaminen on makeaa ja helppoa. Tämä metodi vapaasti varastostamme.Alpakkalanka. Ihanaa, huokaa suomalasivalmisteinen langanhamstrauskoneemme. Mutta aika ohutta ja kallista. Sitä saattaisi mennä muutama kerä yli budjetin. Joten ostan sitä vain huivillisen. Ihan itselleenkin yllätyksenä hamstraaja aloittaa huivin väkertämisen. Vain huomatakseen, että hankittu määrä ei tule riittämään. Niinpä ihmiskoehenkilömme hakee vielä kerän. Tähän mennessä siis talouteen on kuljetettu kaksi kerää alpakkalankaa. Lisäksi taloudessa on piipahtanut muitakin alpakkalankoja, mutta Diane, kuten tarkkailtavammekin, olemme kiinnostuneet vain tietystä alpakkalankatyypistä.
Kuluu aikaa noin kesän verran. Syys saa. Hamsteri vaihtaa kesäkarvan välikausitakkiin. Kauhukseen hän huomaa, ettei varastoista löydy sopivaa huivia. Vaikka hän on kutonut lähes koko Scarf Stylen läpi, Diane! Lankahamstraaja muistaa jo aloitetun huivin. Hän muistaa myös lisäkerän. Mutta eiväthän nekään riitä runsaaseen muhkeaan lämmityskalustoon. Langanvarastoijatutkinnon suorittaneen koehenkilömme askel koukkauttaa hänet erään työmatkan kokousreitillä ihan pikkuisen vain lankakaupan kautta. Nyt hänellä on ei vain kaksi vaan yhteensä viisi kerää himoittua alpakkalankaa. Ja, Diane, kompakti suunnitelma huivista, jollaisen hän aikoo tehdä.
Sillä aikaa kun huivi ei edisty, langankeräilijäkulttuurin jäsen päättää tarvitsevansa myös tulevaan huiviin sointuvan päähineen. Ne kaksi kerää hajasijoittuvat työpöydälle.
Eräänä synkkänä ja myrskyisenä iltana tarkkailtavamme laskeskelee alpakkalankojensa yhteismäärää. Hän tulee lajilleen tyypilliseen päätelmään: hamstrattu määrä riittäisi puolittain vaikkapa shaalikaulusjakkuun. Nyt kun ei tarvitse ostaa koko määrää, vaan vain noin puolet, lankahankinta sopii budjettiin. Diane, luulen hänen sortuvan.
Kuvitusehdotus: tähän voisi kuvata Drops alpacaa luonnollisessa ympäristössään lankapussukassa (jos olisi kamera käytössä just nyt ja jos olisi vaikka kotikoneella eikä yleispäätteeltä postausta julkaisemassa).
****
Voi miksei telkkarista tule enää mitään sellaista kuin Twin Peaks aikoinaan oli. Mystistä olematta fantasiahuuhaahta, pelottavaa olematta ektoplasmaisia mustasilmäisiä pirunvallassaolevia teinityttöjä ja hyvää televisiokerrontaa olematta julistuksellista ”nyt tehdään erilaista televisiokerrontaa”-kerrontaa. Kun oikeastihan pelottavaa on se, että arki ei olekaan hyvää ja että jokaisen sisin salaisuus on pahuudesta syntynyt. Buu!
posted by KirsiÄr @ tiistaina, marraskuuta 22, 2005
11 Comments:
Näin jo sieluni silmin agentti Windom Earlen puhumassa nauhurilleen...hauska ja niin osuva juttu:)
Edelliseen korjaus, se taisikin olla agentti Cooper, joka höpötteli Dianelle, eikös?
:D
Kuulostaa tutulta.
Vasta lauantaina todettiin kaverin kans, että Twin Peaks vois tulla taas uusintana.
Meillä on sama addiktio! Juuri eilen hain Aililta 6 kerää Drops Alpacaa äidin joululahjawrapia varten (VK holiday 2005, nro 24). Pyysin vielä varmuuden vuoksi laittamaan pari kerää jemmaan, jos sattuu loppumaan kesken.
Ja miksei TP:n kaikkia jaksoja saa reeveereellä? Vain eka tuotantokausi on saatavilla. Tosin vielä hullummin on vissiin USA:n markkinoilla: siellä täytyy osaa pilottijakso erikseen, kun jostain sopimussyistä sitä ei ole saanut lykätä ton kokoelman alkuun. Hianoo hei.
Hmmm. Neulontaa, kahvia ja kirsikkapiirakkaa? Aijai...
...ja Kylemäkläklänin pärstä vaikka koneelle taustakuvaksi...
I wouldn't say no.
Katja: Olikos se Earle herra Lynch itse?
En tiedä, uskaltaisinko katsoa TP:tä. Se Bob on kamala. Entä se kerhotila, jossa on mustavalkoruutuinen lattia ja punaiset samettiverhot ja ihmiset puhuvat oudosti. Brrr! Ehkä mun on pakko saada annos. Joululahjatoiveeksi, ehkä. Kylemäklaklan oli kyllä ihq silloin...
Noin muuten: kiitoksia. Tää neuleblogimaailma on kyllä ihana yhteisö: aina saa ymmärrystä ja hyviä vinkkejä. Kerropa moinen itsepetostarina kenelle tahansa muulle kuin neuleuskonsisarelle, niin sääliviä katseita tulee. Mutta täällä; täällä vain kannustetaan. Ihanaa!
Mutta toihan on aivan fantastinen tapa ostaa villarilangat! Muuten voikin saada kohtauksen, jos joutuu ostamaan paljon jotain kallista lankaa. Osissa sitä hintaa ei niin huomaa.
Ehkä Menitankin (ja muiden lankakauppojen) kannattaisi harkita ilmaista osamaksua...siinä sitten voisi budjetoida XX-euroa/kk lankakuluja...
Tai sit joku vois perustaa kirjakerhon idealla lankakerhon. Postiluukusta tupsahtais kerran kuussa automaattilähetys, jonka vois kyllä palauttaa, mutta kukas semmoista viitsis tehdä?
Ja mainoksissa Jörn Donner (vai kuka?) istuis mukavassa nojatuolissa, taustalla olis valtava hyllykkö täpötäynnä lankoja, ja kissat kehräis tyytyväisinä takan ääressä.
Neulelankakerhoemäntänä voisi olla Irene Usvasalo. Tai Lenita?
Lähetä kommentti
<< Home