Kirsin kirjanurkka
Minä olen huono ihminen. Todiste: en osaa pitää Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän -kirjasta. Luenjaluenjaluen ja näen, mikä siinä on hyvää ja miksi sitä on kehuttu, mutta mikään minussa ei liikahda. En ole koskaan lukenut näin vähän minua koskettavaa minäkerrontaa. En pääse sataa sivua pidemmälle. Laina-aikakin on vain kaksi viikkoa joten luovutan. Ja onpa muuten huono nimi kirjalle.Lukaisin Laura Honkasalon Tyttökerhonkin. Se sentään sujui. Vaikka kyllä minun teki mieli ravistella päähenkilöä pariinkin otteeseen. Ehkä juuri siksi sain kirjan luettua: se sentään sai aikaiseksi jonkin reaktion. Yksi yksityiskohta kaiversi koko kirjan ajan: ei kenenkään 30+ -ikäisen nimi voi olla Milo. Ei vain voi. Sen ikäiset miehet ovat Jareja ja Petrejä ja Jarmoja. Yhdenkään naisenkaan nimi ei kirjassa ollut Sirpa, Jaana tai Sari. Juu, kiinnitän huomiota triviaan...
Mutta tämä se vasta reaktioita saikin aikaiseksi. Haluan tuontuonjatuon, nuo on rumat.
Toinen suosittelemani kirja on Kultainen kudinpuikko -palkintoni At Knit’s End. Mukavaa iltalukemista. Varsinkin, kun jostain kumman syystä pidän aforismeista, naiiveistakin sellaisista.
posted by KirsiÄr @ torstaina, maaliskuuta 02, 2006
6 Comments:
Niih. Jäikin siellä Treen tappamisessa vallan puimatta se Short history jne. Mitäs kriitikkoryhmä siitä sanoo?
Minä tykkäsin. Amerikkalaiset osaavat tieteen ja tieteenhistoriankin popularisoinnin. Olen ihmisenä sellainen, että aina yhtä opusta lukiessani uskon kaiken mitä siinä kerrotaan. Sitten tulee sulatteluvaihe ja alan miettiä, mikä olikaan kirjoittajan tendenssi. Tässä ehkä sellainen amerikkalaisen kuluttajan valistaminen?
Minähän olen poplääriluonnontiedefani. Mikä olikan sen ihanan tv-ohjelman nimi, jossa muutama gubbe (mm. Stephen Jay Gould ja Oliver Sacks) keskusteli pöydän ääressä maailmakaikkeudesta? Ja Naturaliakabinetti radio ykkösellä! Ei kaikki joukkotiedotus ole purkkaa aivoille.
Annan ehkä kasipuoli. Sellainen poikamainen innostus ääri-ilmiöihin hieman häiritsi.
Kääks. Keskeytän kirjallisuuskeskustelunne äimistelemällä, että onko tuossa sukkakirjassa siis rumia(kin) sukkia? En ole päässyt missään selaamaan ja olen vähän kahden vaiheilla, että tilatako vaiko eikö. Ehkä tunnustelen vielä ja odottelen, että ihmiset alkavat blogeissaan esitellä sukkatuotoksiaan (vihj, vihj)...
Hesarin kuukausiliitteessä myös ihmetellään Itkosen kirjan nimeä. Sanovat, että on ehkä vuoden huonoin kirjan nimi, ja "miten katu-uskottava rock-ihminen voi kysyä sitä kirjakaupassa, täyteen ääneen? Pakko kuiskata."
Irja
Mä tykkään kans tuosta Vintage socks kirjasta. :D Ja se toinen on odottamassa, että tulee luetuksi...
Minna, nou hätä. Kirjan sukkamallit ovat pääsääntöisest harmonisen kauniita. Minusta vain tuo kannen kuvassa keskeneräisenä näkyvä sukka on jotensakin ruma. Palleroinen ja oudon värinen. Jostain toisesta langasta varmaan ookoo. Makuasioita. Sekin hieman nyppii, että pintaneulemallitkin on esitetty sanallisesti, kun kyllähän oikeista ja nurjista silmukoista mjuodostuvan salmiakkiruudun voi ihan piirtämälläkin havainnollistaa. Kaikki pittää itte tehhä.
Irja: Vaikka nimi onkin ihan kieliopillisesti oikein, ei se silti kuulosta hyvältä suomelta.
Kati: Ai, sulla sukkakirja? Minä arvoin tämän ja Folk socksin välillä. Arvioin olevani ennemmin yksiväristen kuin kirjoneuleisten sukkien kutoja, siksi valitsin tämän. Tosin se Terhin norjalaistyylinen sukka on ihana. Mutta että niitä pitäisi tehdä kaksi!
Lähetä kommentti
<< Home