Back - with a vengeance
Todistettavasti olen viime aikoina kutonut sekä talossa että puutarhassa. Ja sain pakerrettua jonkinlaisen kiinnistyssysteemin sveitsikassiin (siksi se tuossa parvekkeen pöydällä majailee).
Shelagh on valmis. Ja se on hyvä. Mallina muumien ja stormtroopereiden rakkauslapsi, joka ilmestyi kaksoissisarineen meille. Ihan pyytämättä tulivat. Ja ovat isot. Noin Lauran kokoiset.
Shelagh
Malli: Garter beltistä
Lanka: BBB:n merino (Tallinnan Filatista), 500 g
Puikot: 4,5 mm
Pastellipikkusukkien ja kolmen asunnottomuussukan (kolme kappaletta, ei paria) lisäksi Shiila onkin ainoa elokuun aikana valmistunut neule. Mutta Marin tapaan mulla on monta työtä keskeneräisenä muhimassa, ja voin sitten vedellä valmistuneita töitä tuosta vaan syksyn mittaan.
Ja vielä tähän loppuun messutunnelmia.
Patagoniapipoksi pari vyyhtiä puuvillaa. Olen kuullut, että joskus paljaspää- ja villapipo-korvilla -kauden välissä jotkut käyttävät välikausimyssyjä. Tästä sellainen.
Pari hanskaparillista alpakkaa. Tuota punaista mulla on paksumpana villaversiona jossain...
Tästä Colinetten mohairista tulee helsinkihuivi. Messukaverini osti samanlaista. Taisipa toinenkin messukaveri ostaa. Nyt pitää vain päättää malli ja sitten kaikki tekee samanlaiset :)
Opal keksi haluta viime vuoden IK:n joksikin sukiksi. Saatte tarkemman lähdeviitteen myöhemmässä postauksessa.
Ja jos sattuisi tulemaan valittamisen aihetta Opaleista, vyötteessä on sukkainsinöörin yhteystiedot. Eri kätevää. Terveisiä Diitterille (Mulla oli joskus oppilas, joka kirjoitti aineen jostain ihme perhesekoilusta, jossa äidin uusi miesystävä oli saksalainen Diitteri. En koskaan päässyt selvyyteen, oliko Diitteri kirjoitusvirhe vai ironinen oivallus. Veikkaan edellistä, mutta nauroin vedet silmissä kuvitellessani sitä Diitteriä).
Toisaalta. Ymmärrän kyllä, miksi kaikkien tehtaiden sukkainsinöörit eivät halua nimeään julkisuuteen (ettei sitten soitella viikonloppuisin ja iltaisin).
Aika lohdullista, että ei tarvitse olla itsehäpäistyvä pätkävärjätty ollakseen rumasukkalankaa.
Ja lopuksi Johannalle vieä kuvallinen muistutus Magnum Bonumista (bändistä, ei perunalajikkeesta). Et ehkä olisi halunnut muistaa, mutta...
Nyt sullomaan lankaostokset kaappeihin ennen kuin mies tulee viikonloppureissulta kotiin.
posted by KirsiÄr @ sunnuntaina, syyskuuta 03, 2006
7 Comments:
Hihi. Oi jospa oisin saanut olla muu-kaa-naa... :)
Hehheh mäkin olen joskus naureskellut tuota Diitterin allekirjoitusta Opalin kerissä - kännykkänumero vaan puuttuu!
Kahden ekan kuvan kasoissa vilahtaa vaikka mitä mielenkiintoista.... esim. 3,25 mm:n puikot - VÄLIKOON PUIKOT!
täälläkin messuiltiin, mun mies oli vastassa kun kävelin pusseineni kotiin... Siinä sitten kaivelin kerätolkulla lankaa näkyviin naama peruslukemilla ;-)
Hyvä että blogilakkosi on loppunut. Ja heti pitää mennä kiusaamaan noin kivoilla langoilla.....
Tackar för bilden. Oon aivan totaalisen mykistyny heppujen kampauksista.
Muumin villis on kyllä nätti, ettei olis kuitenkin tarvinnu jotain vatsa-aukkoa paremmin lämmittävää?
Mutta vielä toi Magnum Bonum. Että sitä on niinku ihan oikeesti tykkäilly perunapäistä. Olis taas helmiterapian paikka.
Täällähän se Patagonia olikin. Selasin eilen blogit äkkiä läpi, eikä mieleen jäänyt.
Kiitsa kommentista! Tai vihjeestä siis. Mä tykkään kyllä, että sukat on vähän erilaiset, niin erottaa kumpi menee kumpaan jalkaan.. :D
Laura: sä olit kuitenkin hengessä mukana.
Mari: Nuo on vähän vähälle käytölle jääneet. Jotenkin 2,75 on aina kaikkein sopivin.
villasatu: tärkeintä on pokeri.
Soile: viitannet tuohon Regiaan...
Johanna: ja musa on just sen kuuloista kuin minkä näköisiä nää tyypit on.
Janna: minä taas olen ihan suoraan pihi ja laiska enkä siksi viitsi juuri itseraidoittuia/kuvioituvia lankoja täsmäillä.
Lähetä kommentti
<< Home