Kotiäidin koreampi päivä
Piipahdin lankakaupassa talouden miesten kanssa.Minä: Saanko ostaa sukkalankaa ? (aivan kuin mä oikeasti lupaa kyselisin, kunhan vaan mukaosallistin miestä harrastukseen, kuuntelenhan minäkin sujuvasti Konica-, kello-, Kraftwerk- ja weber(kaasutin, ei sosiologi)juttuja)
Mies (vilkaisee pikaisesti kädessäni olevaa kerää): Joo, ja vaikka rumasukkalankaa.
Niinettä ostinpas uusinta Step-väriä. Ja kerän pätkäraidallista Anchoria. Josta jo tein jotain ja joka on just sen kokoinen kerä, että siitä saa yhden tekeleen, mutta ei toista vaan jää ihan vähän vaille. Mä inhoan tuollaista.
Turkoosista Sisusta tein jälkikasvulle liinailusukat. Raitamonoliitti on Kokonvillis. Teen sitä aina joutohetkinäni. Joita mulla ei juurikan ole. Ja kaiken pohjalla parvekepöydän liina.
Tänään mä jotenkin tajusin, että minähän olen ihan aikuisten oikeasti kotiäiti. Kotiäiti. Spooky...
posted by KirsiÄr @ lauantaina, heinäkuuta 14, 2007
3 Comments:
Sitä se on. Kyllä siihen tottuu. Aamutakki ja papiljotit vaan pikkurouvalle niin kyllä se siitä. Ja vaaleanpunaiset puputossut! ;)
Tervetuloa joukkoon ;)
Just, velkam sekaan vaan! Mehän nimenomaan istutaan soffalla kattomassa saippuioita ja syödään bonboneja :).
Mäkin muistan urallani kerran istuneeni soffalla bonboneja syömässä, mut silloin oli kyllä miäskin kotona :).
Kyl se siitä! Lapset kasvaa, pian teilläkin jo vietetään peruskoulun päättäjäisiä jne..
Lähetä kommentti
<< Home